lauantai 29. syyskuuta 2018

Syksyn loppukaneetti





Kuten instagramissa jo ilmoittelinkin, meidän Tuuletuksia-blogi on tullut tienhaaraan. Se ei ole tien pää, vaan risteyskohta, josta lähtee erilaisia polkuja eteenpäin.



Perheemme elämä on muuttunut lopullisesti, emme tosin vielä täysin tiedä miten ja millaiseksi, kun prosessi on kesken. Me kapteenit, lastemme vanhemmat taistelemme kaikki viisautemme peliin laittaen sitkeästi oikeuksistamme asuntokauppariidassa ja toivomme parasta. Jos jollakin on tähän vinkkejä tarjota, niin olkaa rohkeasti yhteyksissä, kiitos paljon.


Tulevaisuuden ja muutoksen ei tarvitse olla vain huono asia. Päin vastoin, lopputulemaan asuntokauppariidassa päästyämme ja siitä toivuttuamme me teemme tästä vielä hyvän. Pidämme ovet ja mielen auki kaikenlaiselle yhteistyölle täällä livenä ja somessa ja otamme ilolla myös apuja vastaan. Olemme valmiit tekemään itse sitkeästi paljon töitä. Mikään ei paranna haavoja ja vie eteenpäin niin tehokkaasti, kuin hiessä työn paiskiminen. Hyvä tästä elämästä vielä tulee, kyllä me keinoja keksimme.


Perheemme jatkaa tästä sisulla yhteen hiileen puhaltamista poikkeusolosuhteissa tavallista arkea kohden. Meidän arjessa on paljon hyvää. Voin paljastaa, että se hyvän paljous on näissä ihmisissä. Tämä porukka ympärilläni on käsittämätöntä. En ole vieläkään pystynyt lakata ihastelemasta heidän viisauttaan, hauskuuttaan ja valoisuuttaan. Olen äärettömän onnekas. Onnekkutta on sekin, että lapset luottavat täysin siihen, että me selviämme tavalla tai toisella, ja heillä pysyy kaikki hyvän elämän avaimet käsissään, kävi talon kanssa mitä tahansa.


Arki jatkuu. Yksi iso arjen tavoite on löytää pikkuisen, kohta miltei vuosi sitten ensihädäksi löydetyn evakkovuokrakaksion tilalle perheelle hieman isompi asunto. Sellainen, johon mahtuu kaikille sänky ja mikroa ei tarvitse kilkuttaa jonkun nukkuessa parvisängyssä yläpuolella. Vielä etsintä ei ole tuottanut tulosta, sillä kohtuullisen matkan päästä lapsille tärkeää omaa koulua ei ole etsinnöistä ja yrityksistä huolimatta löytynyt asuntoa, jossa sisäilma olisi riittävän hyvä eli ei aiheuttaisi oireita. Tämä ongelma tuli, kun altistuimme loppumetreillä talossa tietämättämme rajulle musta home-sädesieni-voc-toksiini - ilmalle. Neliöitä tärkeämmäksi on tullut puhdas sisäilma, jossa olo on normaali.


Blogi on tullut yllättäen osaksi koko perheen arkea, meidän keskusteluja ja yhteisiä pohdintoja. Nyt tämä meidän arkeen osaksi sujahtanut Tuuletuksia on kuitenkin hyvä laittaa telakalle tekeytymään ja lepuuttelemaan. Jättämään tilaa arkeen ja hetkeen pysähtymiselle, arjen asioiden hoitamiselle ja ajatuksen vapaalle lennolle. Jättämään tilaa eteenpäin menemiselle. Jos kirjaan ajatuksia kokoajan ylös, en huomaa edistystä, eteenpäin menemistä, kasvua ja kehitystä. Jos kirjaan ajatuksia kokoajan ylös, katson vain kirjaimia edessäni, vaikka nyt olisi tärkeämpää nähdä mahdollisimman kauas, mahdollisimman iso kuva, ihan jo enemmän nähdäkseen.


Palataan meidän tarinaan blogissa tai toisessa ehkäpä joskus myöhemmin. Sillä välin meidät löytää Instagramista, jonka stooriin laitellaan ehtiessämme videoihin terveisiä.


Kiitoksia, kaikkea hyvää, ja ollaan yhteyksissä <3





10 kommenttia:

  1. Hei! Olen lukenut tätä blogiasi milteinpä sen alusta alkaen ja seurannut sydän syrjällään miten teidän perhe pääsee tuosta kamalasta katastrofista eteenpäin ja toivottavasti kokonaan pois. Kirjoitat tosi hyvin ja koskettavasti ja mielelläni lukisin blogista jatkoakin, mutta ymmärrän kyllä, että teillä on varmasti nyt niin rankka tilanne päällä, että blogiin kirjoittaminen on toissijaista. Jos joskus tulee pienikin hetki ja fiilis laittaa tänne kuulumisia, niin todella mielelläni niitä tulen taas lukemaan ja varmasti moni muukin. Kovasti voimia teille taisteluun ja toivottavasti oikeus voittaa ja teidän elämä loksahtaa taas uusille hyville uomille mahdollisimman pian. Ehkä sitten saadaan lukea viimeistään teidän kuulumisia taas? :) Kaikkea hyvää ja pidän peukkuja! :) <3
    -Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Mari! Kiitos ihanasta viestistäsi ja siitä, että olet ollut mukana matkallamme täältä blogista käsin. Joka päivä täällä mennään tavalla tai toisella eteenpäin. Mutkat ja takapakitkin ovat niitä askeleita, joiden merkityksen on tajunnut sitten myöhemmin. Vielä on matka kuitenkin kesken, joten lopputuloskin on auki.
      Blogi on hautunut takaraivossa tauonkin aikana. Paljon on postauksia pyörinyt mielessä ja ajatuksia siitä, miten ihmeessä tällaista isoa solmuiksi mennyttä lankavyyhtiä oikein voisi selkiyttää. Blogi katastrofista selviytymisestä tietysti tuntuu aika selkeältä otsikolta, mutta kun sen sisällä tämä elämä on niin poukkoilevaa, että ei tämän dokumentoiminen ja blogiin välittäminen sitten kuitenkaan ole niin kamalan selkeää ha helppoa.
      Jokatapauksessa nyt alkaa olla niin paljon ajatuksia mielessä, että kutkuttaisi palata julkaisemaan kirjoituksiakin :)
      Kaikkea hyvää Mari teidän syksyynne ja kiitos vielä kommentistasi!

      Poista
  2. Voi että, zemppiä, voimaa, onnea, kaikkea niin hyvää teidän perheelle! Olen myös lukenut kaikki tämän blogin tekstit, ja ymmärrän täysin sen, että tärkeintä varmasti on nyt selvitä arjesta, vaikka kirjoittamisella varmasti on ollut paljon sellaista voimauttavaakin vaikutusta itselleenkin. Oletkohan muuten kokeillut joskus voimauttavaa valokuvausta? Kiva, jos kuitenkin jossain muodossa vielä teidän juttua voi seurata, instagram ihan hyvä vaihtoehto myös. Ja blogiahan voi aina jatkaa, jos siltä tuntuu. Hyvä kuitenkin tietää, että pidät nyt blogissa taukoa, niin ei tule ihmetys ja huoli, jos ei pitkään aikaan kuulu mitään. Hyvää syksyä teille<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri <3 Ihanaa huomata, miten ihmiset kuitenkin välittävät tässä maailmassa niin paljon toisistaan, vaikka eivät toisiaan tuntisi! Tätä samaa välittämistä näkyy kaikenlaisessa auttamisessa, joka on onneksi lisääntymässä, kiitos siis sinullekin siitä <3
      Valokuvaamisesta olen tykännyt nuoresta asti ja joskus kouluaikana pääsin valokuvauskerhon myötä itse kehittämään omat kuvani pimiössä, mikäli aivan ihanaa. Ehkä valokuvaus itsessään on mulle aina jollain tapaa voimauttavaa...kun nyt asiaa tarkemmin ajattelen. Tuo voimauttava valokuvaus "oikeaoppisempana" projektina voisi olla tosi hyvä idea joka tapauksessa, kiitos että vinkkasit siitä.
      Hyvää syksyä teille myös <3

      Poista
  3. Voimia tosi paljon ja peukut pystyssä teille! Vielä kaikki kääntyy hyväksi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, sitä toivomme sydämestämme itsekin ja kaikkemme yritämme <3

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos paljon, oikein mukavaa syksyä teille :)

      Poista
  5. En ole ehtinyt aktiivisesti seurata blogiasi,mutta toivon että ette ole sairastuneet,kuten minulle kävi vuosia sitten home asunnossa.Kaikkea hyvää toivon elämäänne,jos yksi tie ei avaudu,sen tekee toinen tie ja portti.Ihmeellistä kyllä,minä olen huomaavinani sellaista että kuitenkin jotain kaikessa oppii tulevaisuutta varten.Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos paljon viestistäsi ja toivotuksistasi, niistä saa niin paljon voimaa! Tuo ovien sulkeutuminen ja aukeaminen on yksi sellainen ajatus, joka aina uudestaan ja uudestaan voimauttaa. Se ajatus auttaa erityisesti silloin, kun seinä nousee pystyyn, ettei jää ns lyömään päätään seinään väkisin kitkuttaen sellaisessa tilanteessa, joka hyvin todennäköisesti johtaa umpikujaan. Toki on asioita, joiden kohdalla täytyy taistella tavallista sisukkaammin oikeuksistaan, mutta on tilanteita, joissa täytyy erittäin tarkoin valita taistelunsa.
      Kaikkea hyvää teille ja oikein hyviä vointeja.

      Poista

Sana on vapaa <3 Kiitokset viesteistä

LUETUIMPIA BLOGISSA NYT

Syksyn loppukaneetti

Kuten instagramissa jo ilmoittelinkin, meidän Tuuletuksia-blogi on tullut tienhaaraan. Se ei ole tien pää, vaan risteyskohta, ...