sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Yliajattelemisesta yli ajattelemiseen


Jos pitäisi lopettaa tai luopua mitä tahansa tärkeästä tai vähemmän tärkeästä, tai jopa pinttyneestä ja haitallisestakin, voisi olla aika vaikea motivoitua luopumiseen.


Jos taas pitäisi luopua jostain, mutta tilalle olisi tarjolla jotain muuta, ehkäpä jopa vaihtoehtoja, olisi luopuminen, irti päästäminen tai jonkin asian lopettaminen ja ylipäätään muutos ehkäpä jo paljon houkuttelevampaa.






Ajatuksia ja huomioita katastrofimatkan varrelta


Yliajattelu - jatkuvaa, suorastaan loputtomalta tuntuvaa ajatusten pyörittämistä, joka kuormittaa ja rasittaa itse ajattelijaa ja epäilemättä myös lähimmäisiä ympärillä. Tavallistenkin asioiden yhteydessä mielessä raksuttelee kaikenlaisia tulkintoja, jotka eivät ole hyödyksi, eivätkä kuvasta edes koettua todellisuutta. Yliajattelussa ajatukset ovat usein negatiiviseen kallellaan, mikä lisää murehtimista ja ahdistustakin. Yliajattelu voi vaikuttaa niin yöuniin ja ihmissuhteisiin, kuin elämänlaatuun laajemminkin.


Aina yliajattelun ei tarvitse mennä äärimmäisen pitkälle, vaan vähemmäkin ajatusten pyörittelyn voi kokea itselleen liialliseksi, haitalliseksi ja kuormittavaksi.


Ja onko yliajatteluun ajautuminen aina vain itsestä kiinni? Vaikka kukin  on ajatuksissaan tietysti ylhäisessä yksinäisyydessään, harvan päässä pyörii liiakseen sellaisia ajatuksia, jotka liittyvät vain häneen itseensä. Useimmiten niillä on sosiaalinen ulottuvuus esimerkiksi läheisiin ihmissuhteisiin tai työpaikalle, tai vaikkapa johonkin saavuttamattomaan toiveeseen tai tavoitteeseen. Mitä vahvemmin päässä pyörivien ongelmien aiheuttaja tai kohde liittyy sellaisiin tahoihin, joiden toimintaan ei itsellä ole vaikutusmahdollisuuksia, sen vaikeampaa voi olla vaikuttaminen tilanteeseen kokonaisuudessaan. Ja sen vaikeammalta voi joskus tuntua myös yliajattelemisen suitsiminen.


Ja tässä kohden se ikuinen totuus note to my selffinä: Jos et voi vaikuttaa mihinkään muuhun, voit aina kuitenkin yrittää vaikuttaa siihen, miten asiaan suhtaudut ja mitä siitä ajattelet.


Kun elämä haastaa väkevämmin ja haasteet uhkaavat jo hyvinvointia,  muuttaa se monella tapaa ihmistä. Tällaisessa haastavassa tilanteessa voi olla ratkottavana paljon tottuttua isompia ongelmia, selvittävä ehkäpä jostakin suuremmasta menetyksestä ja siitä johtuvasta surusta ja selviytymiseen ja tulevaisuuteen liittyvistä peloista. Näissä ns. vaaran hetkissä pelkistetysti ajatellen me joko pakenemme, lamaannumme tai taistelemme. Ja ainakin  sekä taistelussa, että pakenemisessa voi myös olla mukana yliajattelua. 


Olen kokenut perheemme talokatastrofin aikana - varsin ymmärrettäväsi - sekä yliajattelun riivaavia aikoja, mutta myös keskivaiheilla "ajattelemattomuuden" jakson, jolloin ymmärsin kuormituksen olevan keholleni liian suuri. Olin taistelutilassa, josta ei ollut varaa pitää kovinkaan pitkiä hetkiä lomaa, mutta voimat oli venytetty äärimmilleen ja jaksaminen oli loppumassa.


En oikein osannut tehdä tämän ylikuormitustilan ratkaisemiseksi ja helpottamiseksi mitään, joten aivoni otti ohjat omiin käsiinsä ja ne lakkasivat ajattelemasta aivan välttämättömiä asioita lukuunottamatta. Yhtäkkiä aivot sulkivat ne kaikki konkreettiset taloajatukset ja kysymykset aktiivisesta mielestä. Talo oli isona möykkynä kokoajan muistissa olemassa, mutta yhtään ainutta lausetta en siitä saanut muodostettua. En toisaalta edes halunnut. Olin aiemmin tottunut haasteissa tukeutumaan ongelmanratkaisun, mutta talokatastrofi ylitti monimutkaisuudessaan ja järkyttävyydessään sen rajan, etten enää pystynyt ajattelemaan. 


Samalla kun ajattelu laski matalimmalle kokemalleni tasolle, selvisin hieman paremmin arkisista askareista. Jaksoin pitää paremmin huolta perheestä, jaksoin käydä ulkoilemassa edes pieniä hetkiä ja jaksoin käydä töissä. Jaksoin pysyä jotenkin kasassa. Yhtään ylimääräistä ajatusta ei irronnut edes niissä tilanteissa, joissa aiemmin olisin saattanut nostattaa pulssia ja pohtia mietoksia vielä nukkumaan mennessäkin. Minusta tuli ulkoapäin katsottuna rauhallisempi. En pysty täysin sanomaan miltä sisälläpäin tuntui, ehkä turta kuvaa sitä tunnetta parhaiten, en enää tarkalleen edes muista.


En koe, että ajattelussa olisi itsessään mitään pahaa, sehän on  hieno taito ja neutraali asia, jonka sisältö määrää ollaanko menossa kohti hyvää tai pahaa, kohti tiukempia umpisolmuja tai selkiyttäviä ratkaisuja, tai jotain siltä väliltä. Hyvinvoinnin kannalta jokaisella on varmasti jossain se raja, jolloin ajattelu menee yli. Mutta vaikka  yliajattelu olisi piintynyt kuinka tiukaksi tavaksi tahansa, uskon, että yliajattelusta on mahdollista päästä yli alueelle, jossa ajattelu rauhoittuu mielekkääksi ja mieleiseksi työkaluksi.






Lisäystä Selviytymisen käsikirjaan - Pieniä keinoja yliajattelusta yli sille ajattelun tasolle, josta on hyötyä ja joka ei kuormita liikaa. 

Muista, että se on vain 10% 


Kirjoittelin talvella blogitaipaleen alkuvaiheessa 10% säännöstä, jonka Charles Swindoll on osuvasti esittänyt. Sen mukaan 90% elämästämme tapahtuu ajatuksissamme, ja vain 10% on realistista konkreettisten tapahtumien todellisuutta. 

Tämä 10% sääntö on hyvällä ymmärrettynä ihan mielettömän hieno vapautus aika isosta kuormasta. Moni tavallisempi ja arkisempi, mutta silti ehkä ylimitoitetusti kuormittava huoli saattaakin olla vain ajatuksemme tuotteita, jotka eivät välttämättä tule koskaan toteutumaan.  Mitäpä jos luopuisimme osasta ajatellusta todellisuudesta ja vaihtaisimme sen vahvempaan läsnäoloon täällä tapahtumien todellisuudessa, toisten ihmisten seurassa? Tai vaihtaisimme pienen osan vaikka johonkin sellaiseen tekemiseen, josta on meille enemmän iloa ja hyötyä, kuin huolien ajattelemisesta?


Ohjaan ajattelua hyvään tiivistettyyn ajatukseen 


Kun talokatastrofi alkoi ja tieto siitä eteni lähimmille, saimme ensihätään hieman apuja ja kortin. Tuo kortti teipattiin jääkaapin oveen ja siitä tuli perheellemme elintärkeä mantra, jota lausuttiin yhdessä ja erikseen päivittäin, monta kuukautta.  


En ole koskaan uskonut siihen, että jonkin lauseen hokeminen auttaisi ilman, että siihen sisältyy 100% tae sen toteutumisesta. Mutta niin vaan tämä lause on kantanut meitä eteenpäin. Kortin yksinkertainen ja lyhyt, mutta hyvää toteuttava lause on myös oivallinen suitsimaan liiallista ajatusten pyörittämistä. Se toteaa yhden varsin täydellisen tulevaisuuden näkymän selkeästi ja yksiselitteisesti. Samalla se pyyhkäisee kuin meemin Batman Robinin poskelta konsanaan muut pulinat pois kokonaiskuvasta. 





Vähitellen tuon kortin sanomasta tuli meillä uskomuksen tasolla totta ja itsestäänselvyys, ja erityisesti jälkikasvu on mielettömän upeasti sisäistänyt mitä se tarkoittaa. Se on luottamusta siihen, että vaikka matka on pitkä ja kiemurainen, me emme pelkästään selviä maaliin, vaan me selviämme myös joka päivä matkanteosta. Helppoa se ei ole, mutta me selviämme.


Tuo kortti on muutaman kerran jostain syystä tipahtanut paikaltaan ja kun sen katominen on huomattu, on mielummin myöhästytty vaikka menoista, kuin jätetty kortti etsimättä. Sen katoaminen ei tarkoittaisi sitä, ettemme selviäisi, mutta me tarvitsemme sitä vielä, joten paras pitää tallella.



Päästän ajattelu vapaaksi


Ihminen ei pysty ihan hirvittävän montaa asiaa tekemään kerralla siten, että pystyisi kiinnittämään huomionsa ja tarkkailunsa täydellä teholla kaikkiin. Jos tekee jotain tarkkaavuutta edellyttävää, ei voi kunnolla tehdä jotain muuta, kuten esimerkiksi jatkuvasti ajatella niitä asioita, joita ei kannattaisi.


Minä olen opettanut itseni siihen, että kun lähden kävelemään, päästän ajattelunikin vapaaksi. Joskus ajattelun vapauttaminen ja ajattelun asettaminen säästötilaan onnistuu täydellisesti, ja joskus ei.  Tällöin otan käyttöön suunnitelman B ja kiinnitän kävellessä huomiota näkemiini yksityiskohtiin; joskus omaan hengitykseen, joskus äänimaailmaan, joskus bongaan jotain triviaalia, vaikkapa sinisen värisiä asioita. Kävely on niin tärkeässä roolissa tällä hetkellä elämässäni, että kirjoittelen siitä myöhemmin lisää.




Ohjaan ajattelua tehtäviin 


Luen kirjoja tai lehtiä, ratkon pulmia, suunnittelen jotain uutta vaikka omaan tulevaisuuteesi, kirjoitan blogia, täytän pinterestiäsi, näpsin voimauttavaa valokuvaa, luon taidetta, teen käsitöitä - teen siis jotain missä saat ajatella toisella tavalla. Tässä ajattelua ei edelleenkään oteta pois, vaan sitä kannustetaan ja ohjataan toimimaan eri tavalla.


Huumori tyhjentää mielen ja tekee sen ilosta kylläiseksi 


Kumpa jokaisella olisi elämässään edes yksi sellainen ihminen, jollaisen kanssa minä olen onnistunut menemään naimisiin. Väsymys tekee jotkut kiukkuiseksi tai vetäytyviksi, mutta tämä tapaus se lisää vain vettä huonojen vitsien myllyyn ja pelleilee perheen kanssa entistä innokkaammin. Meillä ei ole tällä hetkellä kotieläimiä,  mutta sanoisin, että vitsaileva ja aidosti hyväntahtoinen ihminen huonoine huumoreineen (huumoria se on huonokin huumori) on vähintään yhtä hyvä stressin poistaja ja mielen huolista tyhjentäjä, kuin kissa(videot). Ja vertailukohtaa on, sillä on meillä ollut kissojakin...


Viime aikoina asuntokauppariidan tuottama valtava, musertava murhe ja huoli, sekä vastapuolen viivyttely on näkynyt yhä enenevässä määrin uupumuksena ja voimattomuutena tuon ihmisen silmissä. Tämä leijonapuoliso tekee kaikkensa suojellakseni häntä ja sitä iloa, mikä hänestä aika vaikeissakin tilanteista pulppuaa muiden iloksi, voimavaraksi ja pelastukseksi.


On monta asiaa, jotka ovat liian surullisia, että niistä voisi ulkopuolinen vitsailla. Mutta jos sen vitsin vaikkapa sitten homehelvetistä vääntää itselleen sisäpiirissä se, joka sen on kokenut, on se ollut yksi niistä tärkeimmistä pelastuslautoista ainakin meidän perheessä. Tästä syystä on viime aikoina tullut katsottua ehkä aiempaa ahkerammin stand uppaajia, jotka koen hengenheimolaisiksi. Se huumori on usein niin aseistariisuvaa ja tyhjentävää, ettei jää tarvetta ajatella muuta. Enkä tiedä, voiko huumoria olla elämässä koskaan liikaa.



En oikein osaa kysyä tässä kohden mitään. 

Paitsi että mitä sulle kuuluu? Toivottavasti hyvää <3 







Lisää lukemista blogissa





Lämpimästi tervetuloa seuraamaan matkaamme



Iso kiitos kommenteista ja rasteista ruuduissa, ne ilahduttavat aina kovasti.

2 kommenttia:

  1. Tosi hyviä ajatuksia. Pitkästä aikaa ehdin käydä blogejakin lukemassa ja piti tulla katsomaan mitä teille kuuluu. Niin toivon, että pääsette pian tästä vaiheesta ohi ja jatkamaan elämää, sitä hyvää elämää minkä todellakin ansaitsette. Hyvää juhannusta ja toivotaan hyviä juhannustaikoja teille <3 -Paulis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Paulis :) Tällä viikolla on tullut taas ihanasti ihmisiltä zemppiä, jolla on ihan älyttömän iso merkitys. Vastoinkäymisiäkin on ollut ja ikäviä yllätyksiä, mutta ihmisten kannustus ja hyvät ajatukset on asia, jota ei unohda koskaan. Ja kiitos samoin hyvää juhannusta :)

      Poista

Sana on vapaa <3 Kiitokset viesteistä

LUETUIMPIA BLOGISSA NYT

Syksyn loppukaneetti

Kuten instagramissa jo ilmoittelinkin, meidän Tuuletuksia-blogi on tullut tienhaaraan. Se ei ole tien pää, vaan risteyskohta, ...