maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kannattaako kertoa?


Pieni somekampanja asumisterveydelle osa 4. Ajatuksia sisäilmaongelmien haistamisesta. 


Haistavatko sisäilmaongelmille altistuneet homeita muita herkemmin ympäristössään?

Miksi homeen toisen vaatteista haistava ihminen kertoo huomiostaan toiselle?

Ja kannattaako ylipäätään kertoa, jos haistaa jonkun vaatteista homeen?

Miten suhtautua, jos joku kertoo epäilyksensä homeen hajusta vaatteissasi?




Haistavatko sisäilma-ongelmille altistuneet muita tarkemmin homeet, vocit ym. ympäristössään?


Yksi usein toistuva keskustelunaihe sisäilmaongelmiin liittyen on miten kertoa, jos huomaa jonkun haisevan homeelle? Tai kannattaako ylipäätään kertoa? Molemmat ovat vaikeita kysymyksiä, joista on monenlaisia kokemuksia, mutta joihin ei ole olemassa oikeita vastauksia.



Jäin ensin miettimään miksi ylipäätään jotkut haistavat homeet tarkemmin kuin toiset. Ja terästääkö altistuminen ja herkistyminen sisäilmaongelmille hajuaistia?


Kysyin asiaa työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putukselta. Kysymys kiinnosti minua monestakin syystä, mutta myös siksi, että nopean, mutta voimakkaan ja rajuja oireita aiheuttaneen  home/voc/sädesieni - altistumiseni myötä herkistyin haistamaan aiempaa tarkemmin ja herkemmin homeita ja vocceja ympäristöstä. Suurin osa maailmastani on edelleen homeetonta, mutta kun haistan homeen tai vocceja, se haju on selkeä ja tunnistettava.



Oletin oman kokemukseni perusteella, että altistuminen automaattisesti herkistäisi hajuaistia muillakin. Professori Tuula Putukselta asiaa kysyessäni hän ei yhdistäisi hajuaistin herkistymistä ja  sisäilma-altistuksia toisiinsa, vaan näkisi, että ihmisten kyky haistaa ja tunnistaa tuoksuja on hyvin erilainen yksilöstä riippuen. Eli aistiherkkyys ja homealtistus olisivat kuitenkin erillisiä ilmiöitä. Ihan kuten toiset näkevät kauas tai lähelle paremmin, toiset huonommin, yksilöstä riippuen toiset myös haistavat paremmin ja toiset huonommin. Ja yksilöstä riippuen erilaisten sisäilmaongelmille altistumisten myötä toisten hajuaisti herkistyy, toisten päin vastoin huononee esim. tukkoisten poskionteloiden myötä. Ja joidenkin aisteille ei muutoksia tapahdu. 





Miksi homeita haistava kertoo epäilyistään toiselle?


Otetaan hypoteettinen tilanne. Huomaat kaverisi olkapäällä vaarallisen hyönteisen, jonka tunnistat, mutta kaverisi ei. Tuo hypoteettisen tilanteen hyönteinen on tunnettu ikävistä pistoistaan ja se saattaa  hetkenä minä hyvänsä pistää ja aiheuttaa ärsytysoireita, mutta tehdä mahdollisesti myös pysyviä vaurioita. Se saattaa myös vain lehahtaa matkoihinsa, eli tilanne etenee suuntaan tai toiseen puhtaasti tuurilla. Mainitsisitko tuosta olkapäällä lepuuttelevasta hyönteisestä kaverillesi?


Entäpä jos haistaisit palaneen käryn ja huomaisit naapurin ikkunasta tulevan savua, kertoisitko heille asiasta, tai soittaisitko mahdollisesti jopa apua paikalle?


Jos huomaisit ystäväsi syövän leipää, joka onkin alapuoleltaan homeessa, mutta ystäväsi ei sitä näe tai maista, mainitsisitko asiasta hänelle?


Osa ihmisistä haistaa homeita ja vocceja tarkemmin kuin muut. Se on sinänsä varsin näppärä systeemi, sillä jo pienetkin pitoisuudet haistaessaan ihminen saa tiedon tuosta ympäristötekijästä ajoissa. Ja kun tiedon saa ajoissa, ihminen saa ajoissa myös mahdollisuuden toimia, esimerkiksi tarvittaessa poistua ja väistää tuota ympäristötekijää.


Kun homeen hajun tunnistava ihminen huomaa sisäilmassa jotain, mikä sinne ei kuuluisi, on varsin luonnollista, että hän haluaa ilmoittaa muille tästä tekijästä. Olemmehan me kuitenkin sosiaalisia laumaeläjiä, jotka pitävät huolta toisistaan.  Kun ihminen kertoo olettamastaan vaarasta toisille, tarkoitus on esimerkiksi auttaa ja suojella muita.





Miksi toinen ei usko, kun kerron?


Jos olkapäälle istuisi hyönteinen, joka on mielestäsi mökkikesistä tuttu perhonen, mutta joka kaverisi mielestä on vaarallinen pistiäinen, ja hän varoittaisi sinua tuosta hyönteisestä, mitä tekisit?


Jos naapurisi ryntäisi sisälle kertomaan, että haistaa teiltä tulevan savun hajua, mutta sinä et tuota haistaisi, etkä silmämääräisesti löytäisi tuota ongelmaa mistään, mitä tekisit?


Olet lukenut lehdistä järkyttävistä hometalokatastrofeista ja ehkä joku tuttusikin on sen kokenut. Tiedät, että Suomessa ei hometalo-onnettomuuteen joutuvat saa juurikaan mitään apua mistään. Tiedät, että se on onnettomuus, johon ei kukaan hakeudu tietoisesti, vaan usein talo on myyty kuntotarkastuksen hyvillä papereilla ja vakuuttavilla saaatesanoilla. Tiedät, että se on yksi kalleimmista asunto-ongelmista, joka on joillekin aiheuttanut elämänmittaisen konkurssin ja isoja terveysongelmia. Nyt tuttusi sanoo, että teilläkin haisee home, mutta et itse haista mitään. Sinulla ja perheelläsi on kyllä ollut kaikenlaisia oireita, mutta nehän kuuluvat elämään..? Mitä tällaisessa tilanteessa tekisit?


Otetaan se hypoteettinen tilanne, että joku tulee kertomaan sinulle vaarasta, jonka olemassaolosta ja haitallisuudesta olet tietoinen, mutta et aisti sitä omassa ympäristössäsi. On yksinkertaisesti monelle äärettömän vaikeaa, tai edes mahdotonta uskoa sitä todeksi. Me olemme tottuneet luottamaan ensisijaisesti omiin aisteihimme ja haluamme pitää ohjat omissa käsissämme. Ja lisäksi kyseessä on niin iso katastrofi ja onnettomuus, ettei kukaan sellaista vapaaehtoisesti ja pyristelemättä haluaisi kokea. 





Kannattaako kertoa, jos haistaa jossain homeen?

Voiko kukaan ulkopuolelta näin vaikeassa kysymyksessä neuvoa? Ehkä ei, mutta mielipiteitä on varmasti monia. Jokaisella on oltava oikeus itse päättää kuinka paljon haluaa osallistua muiden elämään, vaikka sitten homeen hajusta kertomalla. Joku pitää kertomista velvollisuutenaan, toinen taas kokee sen olevan liiallista puuttumista toisten elämään. Kumpainenkin hyvää tarkoittava on omassa elämässään varmaankin lähimpänä oikeaa. Mitä tutumpi tuo toinen ihminen on, sen helpompi on arvioida kertomisen onnistumisen edellytyksiä. Tai arvioida keinoja ja sanoja, joilla kertominen voisi olla avuksi ja hyödyksi.






Miten kertoisi home-epäilystä?

Jokainen tilanne ja ihmisten elämäntilanteet ovat niin erilaisia, että tähän ei tietenkään voi yleispätevää ohjeistusta antaa. Joku on kohteliaasti maininnut tutulle haistavansa hänen vaatteistaan kellarin kosteuden hajun, joka on ollut homeen hajun mainitsemista vähemmän dramaattista. Toinen on puhunut ensin, miten paljon tästä ihmisestä pitää, ja sen vuoksi hänelle nyt mainitseekin, että on huomannut hänen vaatteista tulevan homeen hajua. Joku on kertonut, että on kokenut itse useammassakin tilanteessa ongelmia hometalojen sisäilmasta, ja nyt huomaa, että tutun vaatteissa olisi samaa sisäilmaongelmiin viittaavaa hajua. Joku taas maininnut,  että anteeksi, minulla on herkistynyt hajuaisti ja nyt haistan teidän lähellänne ummehtuneen hajun, jonka lähdettä ainakin itse lähtisin varmuuden vuoksi selvittämään taloista, joissa oleilette.


Jos kertoo, on tilanne aina kurja molemmille osapuolille. Se, että kertoo toiselle, vaatii paljon uskallusta. Kertomisella on se hyöty, että tarjoaa toiselle mahdollisuuden huomata asian ja ottaa omien rahkeiden ja intressien mukaisesti asioista myös selvää. 
Sen olen huomannut, että yhden kerran asiasta mainitseminen taitaa riittää. Mikäli tuo toinen, jolle kerroit, on halukas asiaa selvittämään, tai asiasta sinulta kysymään lisää, hän tekee sen varmasti. Aina voi myös rohkaista kysymään ja kertoa mielellään auttavansa siinä missä osaa ja pystyy. Uudelleen ja ehkä vieläkin uudelleen asian puheeksi ottamalla ei välttämättä auta tuttavaa lainkaan etenemään asian kanssa. Diplomaattisinta on jättää toiselle rauhaa ja tilaa jäädä hyödyntämään kertomasi parhaaksi katsomallaan tavalla.






Miten suhtautua, jos sinulle kerrotaan home-epäilystä?

Jos joku kertoo sinulle epäilyksensä kotisi homeen hajuista, ja tämä epäilys tulee sinulle aivan puun takaa,  on tilanne varmasti yllättävä ja epäuskottavakin. Mikä tahansa yllätys voi aiheuttaa millaisia tunteita tahansa välinpitämättömyydestä tai huvittuneisuudesta suuttumukseen, tai vaikkapa kieltämisestä järkytykseen.


Oli keskustelunaihe mikä tahansa, aika hyvä ja yleispätevä vaihtoehto tuntuu olevan se, että kuuntelee rauhallisesti mitä toisella on sanottavaa. Ja aina voi esittää muutaman tarkentavan kysymyksen, jos ei ole varma, ymmärsikö toisen oikein. Asiasta kiisteleminen ei luultavimmin johda mihinkään. Sen sijaan ottaisin mallia eräästä, joka asian kuunneltuaan kiitti kertojaa rohkeudesta ottaa asia puheeksi. Lopuksi hän sinetöi rauhallisesti keskustelun toteamalla, että täytyy miettiä asiaa ja jutella kotona, miten voisi asiaa vielä selvittää.  


Ummehtuneet hajut eivät aina tarkoita sitä, että rakennuksessa olisi katastrofaalisia vaurioita. Moni sisäilmaa heikentävä asia voi olla yllättävän helpollakin korjattavissa. Joskus suurempia ongelmia löytyy, ja siksi sisäilman ongelmia kannattaa aina selvittää. Tässä parhaita asiantuntijoita ovat kuntotutkimuksia tekevät ammattilaiset. Liikkeelle voi lähteä myös esimerkiksi homekoirien käynnillä.



Teksti on osa 4. / Pieni Somekampanja asumisterveydelle - sarjasta, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta asumisterveydestä ja vahvistaa vertaistuen ja tuen verkostoja. Sarjaa kirjoittaa Tuuletuksia-blogin kanssa  välillä myös Hometalomutsin päiväkirja-blogi.


Osa 1. Kierrättämällä voit auttaa

Osa 2. Tärkeitä tärppejä asuntokaupoille

Osa 3. Se voi käydä kenelle tahansa




Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Tuuletuksia-blogia





8 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä tekstistä. Todella vaikea asia. Jos meille ei olisi aikanaan mainittu että vaatteemme haisee homeelta, ties kuinka kauan olisimme köhineet siinä tönössä tajuamatta tilanteen vakavuutta. Onneksi ystävä uskalsi meille kertoa, vaikka oli tosi vaikea paikka meille kaikille. -N.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teillä asiat kääntyvät parhain päin. Zemppiä kovasti!

      Poista
  2. On kyllä harvinaisen kimurantti juttu, johon osasit liittää hyviä vertauskuvia. Vaikkapa nyt siitä ötököstä, jollaisen toisen olkapäällä nähdessään meistä varmaan jokainen liki vaistomaisesti käy sitä hätistämään pois. Mutta miten ottaa puheeksi se "maakellarin" haju toisen vaatteissa, onkin jo paljon vaikeampi asia. Etenkin jos ihminen on vaan puolituttu.

    Jos nyt koitan järkeillä, niin ajattelen, että ehkä pitäisi toimia itse niinkuin toivoisi toisten toimivan. Eli minä kyllä olisin kiitollinen, jos joku homeenhajua mun läheisyydessä haistava kertoisi siitä mulle suoraan, niin saisin sitten tosiaan itse päättää, mitä teen tiedolla. Toki toivon, ettei sellaista päivää tule, mutta JOS, niin sitten.

    Ihan hitsin hyvä kirjoitus oli tämä(kin taas) J <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä jokainen varmasti käy pitkän pohdinnan ennen kuin toiselle asiasta mainitsee, on kuitenkin ihan hirvittävän surullinen asia ottaa puheeksi. Toisaalta myös tärkeä, mutta ennen kaikkea vaikea.
      Toivotaan, että tietoisuus hyvän asuntokaupan edellytyksistä ja asumisterveydestä lisääntyisi ja moni säästyisi näiltä murheilta.

      Kiitos kovasti kommentista ja mukavaa viikkoa teille :)

      Poista
  3. Kiitos, hyvä teksti. Nämä on todella vaikeita ja voimakkaita tunteita aiheuttavia tilanteita. Maltti on valttia varmasti tässäkin, oli sitten se, ketä kertoo ikävistä huomioistaan tai kuulee niistä. Zemppiä sinne tähänkin viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista ja zempeistä, samoin sinne <3

      Poista
  4. Minun astmani puhkesi home asunnossa asuttuani 3 kk, tyttärelleni puhkesi astma toisessa home asunnossa,Edelleen olen erittäin herkkä saamaan oireita hengitysteihin jos on hometta .Kannattaako kertoa jos sen haistaa, no minä kerroin ystävälleni,kun he olivat ostaneet asunnon, kerroin että heidän keittiössään haisi home ja sillä seurauksella ,vaikka hän ei itse sitä haistanut,niin löytyi putkivuoto seinän välistä ja hyvin levinnyt homekasvusto.Heidän uusi kotinsa meni välittömästi remonttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tästä kommentista. Todella hienoa, että rohkenit hajusta sanoa, asiaa selvitettiin ja syyt löydettiin ja päästiin vielä remontoimaan. Toivottavasti vakuutus korvaa, kun nuo äkilliset putkivuodot ovat ainoita perusteita millekään vakuutuskorvauksille.
      Zemppiä kovasti ja kaikkea hyvää, myös terveyteen.

      Poista

Parasta blogissa on vuorovaikutus. Kommentit ilahduttavat aina kovasti.

LUETUIMPIA BLOGISSA

Tärkeitä tärppejä asuntokaupoille

Pieni somekampanja asumisterveydelle osa 2. Harkitsetko asuntokauppoja?  Ne ovat elämäsi suurimpia päätöksiä, joilla on kauaskantoisia j...