lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kymmenen arjen luksusta - katastrofista huolimatta






Teema on ollut pinnalla blogeissa ja alkuun se ei tuntunut osuvan minuun lainkaan. Sitten, katastrofista huolimatta ja yhdeltä istumalta löytyikin kymmenen näkökulmaa, jotka kirjoitin listaksi. Tämä lista sopii luettavaksi vaikkapa niille, jotka haluavat arvostaa omaa arkeaan vielä vähän enemmän, tai ovat joskus miettineet, millaista olisi downshiftata ihan yllättäen, mitenkään siihen varautumatta. Lista on kirjoitettu hyvällä lauantain tunnelmalla mukavien ulkoilujen jälkeen, itse tehdyn pizzan paistumista odotellessa. 



1. Terveys. Kun on löytänyt järkevän etäisyyden päästä evakkokämpän, missä perhe voi elää oireetta ja pysyä terveenä. Ei nenäverenvuotoa, ei vatsakouristuksia, hengenahdistuksia, limakalvojen kirvelyä, huimausta ja päänsärkyä, silmien kutinaa ja punoitusta. On vain tavallinen olo, jota ei edes huomaa. Luksusta!


2. Lasten ilo. Kun he rätkättävät, hidastelevat hervottomasti kikattaen kiireisessä aamussa, pelleilevät vakavassakin paikassa, leikkivät, vitsailevat, nauravat. Ihan luksusta!


3. Eteenpäin meneminen. Kun talon vaurioiden paljastumisesta ja äkillisestä evakkoon lähdöstä on kuukausia, pahin surun kärki menee ohi. Monta mutkaa on vielä matkassa ja pahimmat menetykset ehkä vielä edessä, mutta silti tuntuu siltä, että eteenpäin on menty. Ihan vain siksi, että huomaat, että vaikka kuinka elämä romahtaa, se jatkuu silti. Takapakitkin ovat aina omanlaisensa askel eteenpäin. Aivan luksusta!


4. Oivallukset. Huomaat, että opit. Vaikka silmäpussit tekevät haasteita sekä kauko-, että lähinäköön, vaikka et muista väsymykseltäsi aina omaa nimeäsikään, saati sitten puolisosi tai lastesi nimiä, vaikka et kahden kodin väliä rampatessa myöskään aina muista missä asuit, unohdat sekunneissa mitä olit tekemässä ja aivotoiminta käy jossain muualla kuin omissa käsissäsi...tai päässäsi, huomaat silti, että opit koko ajan uutta. Opit itsestäsi ja tunteistasi, perheesi jäsenistä, ystävistäsi jotka ovat tukenasi, selviytymisestä, rakennustekniikasta, remontoinnista, asuntokauppojen juridiikasta, ihmisistä, elämästä. Ja mikä parasta, se itse oivaltamisen ilo on täysin ilmasta. Mitä luksusta!


5. Kun on aikaa miettiä. Välillä näissä katastrofin prosesseissa on vaiheita, jolloin et voi tehdä mitään. Voit vain odottaa. Ja elää tavallista arkea siinä samalla. Niin tavallista, kuin se poikkeusoloissa nyt voi olla. Kun ei voi tehdä mitään konkreettista, on vain odotettava, ja silloin on aikaa miettiä monenlaisia asioita. Joskus se on hyvää vaihtelua talon asioiden fyysiseen raatamiseen. Huh, luksusta.


6. Suurimman osan ajasta talokatastrofi pitää elämän kiireisenä. Harmaita hiuksia ja omalta osaltaan myös kirettä aiheuttaa mm. arjen perustarvikkeiden puute. Kun kaikki vaatteet, irtaimisto, astiat, lasten lelut jne. menetetään, saa käyttää isosti kekseliäisyyttä miten korvataan vaikkapa makaroonin huuhtelussa puuttuva siivilä. Kiireessä ei ehdi surra turhia, ainakaan sellaisia murheita, jotka eivät ole realistisia uhkia. Tämä on luksusta. 


7. Elämää helpottaa muiden ihmisten antama konkreettinen apu, vaikkapa lahjoitetut vaatteet, astiat, lelut ja huonekalut. Tarve jatkuu usein pitkään, eikä yhdellä rytäkällä voi isoja määriä hamstrata pieneen evakkokotiin. Avun pyytäminen on paljon haastavampaa kuin uskoisi, myös henkisesti ja ehkä osittain siksi, että ei haluaisi olla autettavan asemassa. Se, että ihmiset tarjoavat konkreettista apua, on todella Luksusta. Ihan Megaluokan Luksusta. 


8. Kun unelmia ei ole tuhottu. Talokatastrofissa konkreettiset menetykset ovat valtaisia. Kun menee talo, irtaimisto, vaatteet ja miltei kaikki minkä omistit, jää jäljelle tila, jossa et pelkää enää mitään, koska kaikki on mennyt. Jos hyvin käy, sieltä tuhkasta alkaa nopeasti nousta ajatuksia uusista unelmista. Että elämä taistellaan ja saadaan palautettua, jos ei ennalleen, niin ainakin hyväksi. Niin kauan, kun toivoa vielä on, on myös myös mahdollista tuntea onnea. Siihen on hyvä kiinnittyä. Se on todella luksusta. 


9. Kun ympärillä on ihmisiä, jotka haluavat teidän selviytyvän. Kaikki eivät pysty auttamaan konkreettisesti, mutta miltei kaikki voivat halutessaan olla kohtaamilleen ihmisille jotain, joka antaa energiaa enemmän kuin ottaa. Se voi olla pieni sana, nyökkäys tai hymy, kannustava ele, peukun näyttö, zempin toivotus, kuulumisen kysyminen. Se, että ympärillä on sellaisia ihmisiä, jotka tahtovat toisille ihmisille hyvää, toisen ihmisen olevan tai tulevan onnelliseksi, menevän eteenpäin, pelastuvan, menestyvän ja onnistuvan, on luksusta. Voi että, miten luksusta se onkaan. Onneksi sellaisia ihmisiä on olemassa ja kuka tahansa voi sellaiseksi tulla ja sitä olla - luksusta itselleen ja muille.


10. Kun herää aamulla ja luottaa siihen, että elämä jatkuu. Elämän jatkuminen on luksusta. Suurinta luksusta. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos jaksat jättää jonkin pienenkin kommentin, ne ilahduttavat aina kovasti ja tankkaavat bensaa taas kirjoitella lisää blogiin <3

LUETUIMPIA BLOGISSA NYT

Syksyn loppukaneetti

Kuten instagramissa jo ilmoittelinkin, meidän Tuuletuksia-blogi on tullut tienhaaraan. Se ei ole tien pää, vaan risteyskohta, ...