keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Eteishikeä teidän perheessä?

Tänään pieni ajatus siitä, miten olen saanut apua ja tasoisusta siihen haastavaan arkiseen tilanteeseen lasten kanssa, kun pyydän heitä tekemään jotain. Kiitokset tästä aika toimivaksi osoittautuneesta keinosta kuuluu englantilaisille ja heidän kohteliaalle please-lisäkkeelleen, jonka vuoksi kutsun tätä näppärää lähestymiskeinoa pliissaukseksi. 


Kun pyydän lapsia korjaamaan tavaroitaan, siivoamaan jälkiään, auttamaan omankokoisen osuutensa verran siivouksessa, pukemaan, riisumaan, viemään roskia, korjaamaan vaatteet tai muuta omaisuuttaan lattialta, siivoamaan astiat pöydästä ruoan jälkeen, hyvinä päivinä jopa kattamaan pöytää tai tyhjentämään tiskikonetta  - ylipäätään pyydän tekemään jotain, joka ei sillä hetkellä ole heille se kaikkein mieluisin homma, on vastaus yleensä hiiiirrmuuuuisan hidas, jos sitä kontaktia ylipäätään saadaan.

Olen saanut vähitellen sinnikkäästi jatkaen pyyntöön tehokkuutta ja tuloksellisuutta ensinnäkin maksimoimalla sen palkitsevan sävyn ilman perinteisiä peruspilareita, eli lahjontaa ja uhkailua. 

Tätä pliissausta ei ainakaan meillä kannata käyttää ihan joka välissä (menettää tehonsa), toisaalta ei myöskään liian harvoin (unohtuu) vaan harkiten ja sopivin väliajoin. Jokainen sen sopivimman intervallinsa löytää varmasti kokeilemalla.



On hyvä muistaa,
että ensinnäkään tälle ei ole ikärajaa. Kohteen ikää tärkeämpää on oma sinnikyytesi. Otollisimmassa herkkyydessä tälle ovat lapset, mutta toimii myös avoimin sydämin toteutettuna aikuistuneisiin puolisoihin. Myönnettäköön, että teini-ikäiselle tämä on hieman hankalampi markkinoida, mutta aina kannattaa yrittää, ensimmäisistä vastoinkäymisistä lannistumatta.

On tärkeää, että valitset harkintaa käyttäen taistelusi. Aloita tehtävällä, jonka epäonnistuminen ei aiheuta kummempia ongelmia, ja jos aiheuttaa, niin lähinnä vain pyynnön kohteelle itselleen. Esimerkiksi sukkien korjaaminen lattialta pyykkikoriin. Mikäli tämä ei onnistu, puhtaat sukat vain loppuvat jossain vaiheessa, mikä ei vielä ole kovin fataalia.

Jutun juju on siinä
että pyyntöön lisätään buusteriannos kohteliaisuutta heittämällä heti alkuun aseita riisuva neutraali, ja vielä uskottavan rajoissa pysyvä kehu. Muista personoida kontaktinottosi, eli mainita kohdehenkilön nimi. 

Sitten esitetään pyyntö selkeästi ilman konditionaaleja

Loppuun - henkeä välissä vetämättä - lisätään vahva kiitos, ikään kuin itseään toteuttava ennuste.

Tämän jälkeen on tärkeää jatkaa rauhallisesti, mutta pysähtymättä tilanteesta ohi, taakseen katsomatta. Tämä vahvistaa viestiä, että luotat asian tapahtuvan ilman, että jäisit varmistamaan tai toistamaan kehoitusta. 

Esimerkiksi näin:

Hyvä, hienoa, Vellu! Vietkö syötyäsi puurolautasen tiskialtaaseen likoomaan kiitoksia paljon.

Kun tämä alkaa sujua, voi jossain vaiheessa rohkeasti kokeilla jo sarjatehtäviäkin. Esimerkiksi:

Hyvä, hienoa, Vellu! Huuhteletko syötyäsi puurolautasen ja laitat sen tiskikoneeseen kiitoksia paljon.

Joskus tunneilmastoa haistelemalla voi huomata, että tarvitaan selittävää lisäkettä motivaation nostattamiseksi, minkä voi toteuttaa vaikkapa näin:

Hyvä, hienoa, Vellu! Jotta sukat eivät lopu tälläkään viikolla, vietkö ne lattialta pyykkikoriin kiitoksia paljon.


Lauseen päättävä ystävällinen kiitos lisää ensinnäkin vakuuttavuuttasi - viestität varmuutta ja tietäväsi, että pyyntösi kuullaan ja siihen vastataan. Varo kuitenkin, ettet nosta intonatiota lopussa liikaa ja kuulosta yli-innokkaalta, jolloin saattaa tulla vaikutelma, että et ehkä usko itsekään, että tämä toimisi.

Lisäksi kiitos lopussa lisää voimapisteitäsi - viestität olevasi oraakkeli, joka  kykenee näkemään tulevaisuuteen, ja tietää hyvien ja tärkeiden asioiden myös tapahtuvan.

Kiitos lopussa viestittää myös, ettet vain rändomisti heittele väsyneitä käskyjä, vaan tärkeän, arvostavan yhteistyön mahdollisuuden, johon tarttumista, ja jonka toteuttamista, myös arvostat.

Sitoutuneella pliissauksella voi olla myös sivuvaikutuksensa pyytäjän (in)pulssiin. Kun siirtää esimerkiksi lähdön hetkellä siellä pahimmassa eteishiessä itsensä tähän leppoisampaan muudiin, olen ollut huomavinani sen laskevan pulssia, vähentävän ohimoiden kiristystä ja merkillisellä tavalla myös kiirettä.



Kamalan pitkä ja monimutkainen guidaus, mutta toteutus ei ole onneksi vaikeaa, kunhan vain on sinnikäs.

Pienin elein ja sanoin, ja joskus myös elehtimättä ja sanomatta jättämisin, voi tuoda vielä hieman lisää kohteliaisuutta, arvostusta, yhteistyönäkökulmaa, iloa, rakkautta ja hyvän bongaamista arkeen. Vaikka siellä hikisessä eteisessä. 

Hikoamisestahan saa vielä hienon aasinsillan edelliseen postaukseen, jossa arvonnassa luonnonkosmetiikan huippuhyvä voidedeodorantti. Kannattaa ehdottomasti lukaista ja kommentoida itsensä mukaan arvontaan.


♥️
Jantunen

♥️
Lapset ja vanhemmuus perheen kriisissä
Mitä olisin halunnut tietää ennen talokauppoja

♥️
Lämpimästi tervetuloa mukaan seuraamaan matkaamme
Bloglovin
♥️
Tuuletuksia on blogi elämässä selviytymisestä,
sisusta,
tahdosta ja tavoitteesta,
matkasta ja määränpäästä,
hyvän ja ilon bongaamisesta, hetkistä nauttimisesta.
Asiaa arjesta,
ison remontin tarpeessa olevasta omakotitalosta,
ihmissuhteista ja vanhemmuudesta.
Välillä elämää pintaraapaisua syvemmältä,
välillä kepeää iloa sisustuksesta, vaatteista, ja vaikka pihalta.
Vertaistukea arjen sankareille,
puolin ja toisin

tuuletuksia.jantunen(@)gmail.com

Ps. Tuuhan kurkkaamaan, kun laitamme HMP-blogin kanssa perjantaina pienen, mutta isosti hyvän ja asiapitoisen somekampanjamme käyntiin. 

8 kommenttia:

  1. oiva konsti!

    Minä käytän toisinaan sellaista "voitko tehdä mulle palveluksen" -tyyppistä pyyntöä.
    "kauhee kiirepäivä tänään, tyhjennätkö tiskikoneen? Kiitos!"
    Ja jälkihuoltona: "kiitos tosi paljon, toi auttoi paljon"
    "voisitteko hoitaa yhteistilat, sopikaa keskenänne kuka tekee ja mitä. Mulla on ollut niin tohinaa koko viikon." "kiitos tosipaljon, kiva kun mä pääsin uimaan. Nyt on kiva aloittaa viikonloppu"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti tuotu esiin just toi kiitos ja myös kiitollisuus, ihan konkreettisesti vaikka ton uintijutun kautta :) Kiitos kommentista siis.

      Poista
  2. Joo, kyllä sitä välillä saa olla aika nokkela sanavalinnoissan, jos haluaa lasten jotain tekevän. Toisaalta meillä on kyllä alkanut nyt aika hyvin toimimaan tehtävien suorittaminen, ilman sanomatta. Kun ensin olin useasti pyytänyt tiskikoneen tyhjentämään, eikä mitään ollut tapahtunut. En tyhjentänyt tiskikonetta, enkä myöskään täyttänyt, seurauksella että "kaikki" astiat oli likaisia. katoin pöydän likaisilla astioilla ja sanoin että astioista huolehtiminen ei ole yksin minun tehtäväni. Jokainen joutui tiskaamaan astiansa käsin täydessä tiskialtaassa, ennen ruokailua. Jo on tiskikone tyhjentynyt ja likaiset menneet koneeseen. Tällä viikolla en ole pessyt pyykkejä, kun eivät tunnu likaiset pyykit tulevan huoneennurkista koneeseen. Katsotaan toimiiko tämä yhtä hyvin kuin tiskienkin osalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja monesti niissä kiireisimmissä hetkissä jotenkin unohtuu, että ei niiden pienten tai nuorten ihmisten pitänytkään toimia samassa ajatuksen tahdissa kuin itse, ja että se on 18 vuotinen taival auttaa heitä oppimaan pitämään itsestään, ympäristöstään ja muistakin huolta. Sukista ja tiskeistä se lähtee, mutta matka on pitkä ja sinne kuuluukin tulla tuhatmäärin toistoja.

      Poista
  3. Just noin. Asioita voi esittää niin monella tavalla, ja olen monesti miettinyt, että kuinka innokkaasti sitä itse tekisi jonkun asian ihan just heti, kun meneillään on jotain muuta ja sitten tulee joku (aikuinen) ja käskee, että "Tee läksyt" tai "Siivoa sukat lattialta" tai "Tyhjennä kone". Ja jos erehtyy vastaamaan, että "juu kohta", niin vastineeksi saa tylyn "Ei kun nyt heti". Ei siitä mulle ainakaan tulis kuin vastahanka ja ärsyyntynyt olo. Mutta jos asiat esittää positiiviseen sävyyn ja tosiaan siltä pohjalta, että "siitä olis mulle iso apu" tai että "mun tulis hyvä mieli", niin vastaanotto on niin paljon parempi.

    Ja kyllä meilläkin pojat on mua vedättäneet pyytämällä, että "voisitko äiti taas tehdä niitä maailman parhaita leipiä ;)" ja minähän ilokseni tottakai teen. Ja vaikka olivat jo isoja (nyttemmin siis jo täysi-ikäisiä), niin puhtaista pyykeistä tuli automaattisesti kiitos. Ja ihan kaikesta. Ei mitenkään pakotetusti tai teennäisesti, vaan luontevasti ja itsestäänselvästi. Josta tulikin mieleeni, että olen aina inhonnut sitä, kun aikuiset kysyy lapsiltaan huomattavan äänekkäästi, että "Mitäs sanotaan?", jos lapsi ei joskus muista vaikkapa kiittää kylässä ruuasta. Sillä kun ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin osoittaa muille aikuisille, että meillä kyllä on lapset opetettu tavoille... Paljon toimivampaa ja kivempaa on mun mielestä siinäkin kohtaa sanoa lapselle, että "Ole hyvä", jolloin se kiitos tulee sieltä ihan samantien ilman sen kummempaa numeroa.

    Tää kuuluu vähän mun lempiaiheisiin ja on vaarana, että innostun liikaa, joten lopetan tähän ja säästän sut siltä :)

    VastaaPoista
  4. Ei, älä missään nimessä lopeta :D Mä luen todella mielelläni ainakin näitä kommentteja. Annukalla on anyway vippilippu tänne blogiin, eli saa vapaasti kommentoida mielinmäärin ihan minne tahansa ja kiitollisena ja ilolla otetaan kommentit lukuun :)
    Ja nää kommentit on isompia pelastusrenkaita mulle kun osaatte arvatakaan. Meidän tilanne on niin huono, että ihmettelen itsekin, kuinka jaksan enää edes hengittää edestakaisin. Yritän urheasti vaan ajatella muuta ja tämä blogi on nyt jo maksanut siinä itsensä takaisin. Moninkertaisesti. Ainiin, tämä oli ilmainen. No mutta kuitenkin. Vaisu hymy tähän loppuuun. Kiitos siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että :(. Lähetän sulle täältä kaikki liikenevät henkiset voimavarat, vaikka tiedänkin, ettei nekään mihinkään riitä, mutta jos yhtään ajatuksen tasolla auttaa, niin täältä tulee, koska itse en just nyt tarvi <3<3<3

      Poista
  5. Kiitos Annukka <3 Vastineeksi tuun tarjoamaan vielä jonain päivänä mitä ilmeisemmin paljon juonenkäänteitä ja jännitystä, never know, mutta näyttää mahdolliselta.

    VastaaPoista

Parasta blogissa on vuorovaikutus. Kommentit ilahduttavat aina kovasti.

LUETUIMPIA BLOGISSA

Paluu arkeen - helpotuksia selviytymiseen

"Niinä hetkinä koen, että he parhaiten myös luottavat, kun kerron, että edes turhautuneimpina ja ärtyneimpinäkin hetkinäni en koska...