sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Ei päälle laitettavaa? Pieni ratkaisun näkökulma.

Alkusanat: Huominen postauksemme pienestä somekampanjasta karkasi vahingossa hetkeksi jo eetteriin ja näkyy nyt blogitin sivuilla. Huomenna tulossa siis ihan oikeasti :)
♥️

Ja sitten tämän postauksen vaate-asiaan.

Se fiilis, kun kaappi on täynnä vaatetta, mutta sinulla ei silti ole mitään päälle laitettavaa?
Tämän kun lukaiset, niin toivon, että pystyin auttamaan tässä ongelmassa edes pikkuisen. Tarina  on hieman erilainen, kuin ehkä ajattelit, ja se vähän polveilee, mutta sillä on hyvä tarkoituksensa.

Kuuluko kukaan muuten niihin, jotka into piukeana kaivavat aina talven viimeisissä räntäsateissa kevättakkeja kaapeista oikenemaan ja odottamaan, josko pian pääsisi jo käyttämään? Minä ilmoittaudun. Toisaalta turvallista ja lämmintä toppatakkia tuntuu tarvitsevan nykyisin ympäri vuoden, joten onneksi sitä voi käyttää usein myös vielä vaikkapa juhannuksena. Terveisin nimimerkki muistan elävästi muuttomme kotitaloon, ja juhannusgrillauksen räntäsateessa toppavaatteet päällä...

No siihen joukkoon varmasti kuuluu joku muunkin, että ainakin jossain elämänvaiheessa on ollut kaapissa suorastaan paljon vaatteita, mutta liian monesti ei taaskaan mitään päälle laitettavaa? Minulla oli pitkään tällainen vaihe, mutta onnistuin korjaamaan tilanteen viimeisten vuosien aikana uusimalla vähitellen alennuksia hyödyntäen käytännössä koko vaatekaappini mieleisekseni. Vaatteita oli lopulta paljon vähemmän, mutta kaikki olivat sellaisia, joita todella halusi käyttää.

Tästä kohden tehdään pieni kelaus viime marraskuuhun, jolloin meidän perheelle kävi todella huonosti. Niille, joille tarinamme ei ole tuttu, lyhyesti voisi briiffata, että elämämme muuttui muutamassa päivässä onnellisesta suureksi onnettomuudeksi. Talostamme löytyi vaurioita, jotka osoittautuivat terveydelle vaaralliseksi, ja jouduimme lähtemään evakkoon ja menetimme suurimman osan irtaimistosta, vaatteet, ja kaikesta mitä kodissa oli. Näissä katastrofin tunnelmissa on mennyt pienessä evakkokaksiossa tämä talvi. Elämän selvitys- ja raivaustyö on alkanut ja toivottavasti sitä seuraa jälleenrakennusvaihe. Niihin palataan blogissa myöhemmin.

Kun lähtö kotitalosta marraskuussa tuli, mukaan ja käyttöön saatiin hyvin vähän mitään. Tärkeintä omaisuutta ja vaatteita toki varastoitiin odottamaan puhdistusyrityksiä. 


Tähän mennessä olen harjoitellut lempipaitojeni kanssa tuota puhdistusta. Jokainen vaatekappale on edellyttänyt ensin useaa 90 asteen pesua, sen jälkeen 60 asteen pesua useita kymmeniä kertoja, sitten saunotusta useita tunteja, sekä tuuletusta ja pöyhintää, jolloin toksiinit lähtevät liikkeelle myös kankaan kuitujen sisältä.

Nyt 4 kuukauden viikottaisen puhdistustyön jälkeen yksi pino testipaitoja on jo meillä evakkokämpässä sisätiloissa, sillä ne eivät aiheuta hyllyssä seistessään enää oireita. Se, aiheuttavatko ne vielä polttavaa ihottumaa päälle laittaessa, jää nähtäväksi myöhemmin. Toivon kesän tuulettelun auringossa auttavan.


Helpommalla varmasti pääsisi, jos heittäisi pois, mutta vaatteet olivat melko uusia, ihan oikeasti itselle mieleisiä ja rakkaitakin, eikä sisu anna periksi vielä. Jossain vaiheessa monessa kohtaa täytyy varmasti antaa periksi ja kehitellä itselle vaatetta päälle muulla tavoin.






Jos yhtään annan ajatuksille periksi, kaipaan kovasti niitä hetkiä, kun avasin vaatekaappini ovet ja katselin mitä laittaisin päälle. Muistan vieläkin järjestyksen kaapissa.  Juuri nyt evakkokaksiossa on jokaiselle yksi hylly, jossa on parit vaatekerrat viikon yli selviämiseen. Se, ettei sitä omaa vaatekaappia enää ole, jätti haikeuden, mutta ei kuitenkaan tehnyt katkeraksi. Katson ihania vaatteita edelleen kuten ennen, vaikka ostoksia ei voi nyt, vielä, tehdä.


Kuvat: vaatteita tuulettumassa, jos vielä saisi käyttöön.
Kun sovittelin tuossa jokin aika sitten ensimmäistä kertaa tänä keväänä auton ratissa aurinkolaseja nenälle, olin ensisijaisesti huojentunut siitä, että aurinkolasit eivät olleet jääneet taloon, vaan olivat olleet koko ajan tallessa auton hanskalokerossa. Päivän hyvä asia tuli siinä samalla bongatuksi.

Se lämmitti hetken, koska seuraavassa tajusin, että kevät on täällä ja minulla ei ole yhtään omia vaatteita kevääksi, eikä kesäksi.  Ei myöskään kevyempää takkia, ei huiveja, tai muutakaan. Talveksi saimme läheltä vaatteita avuksi, ja koska talvet tuntuvat aina ikuisuuksilta, ajattelin selviäväni niillä pitkään. No, nyt se kevät sitten on tullut. Kevät on ihanaa sinänsä, mutta elämäni ensimmäistä kertaa se toi myös tämän pysäyttävän vaatehaasteen, erilaisen kuin koskaan ennen.

Sitten se liikaa vaatteita ja ei mitään päälle laitettavaa - probleeman ratkaisuun, mitä väläyttelin alkuun. Kun seuraavan kerran ihmettelet vaatekaapilla, etkä keksi mitään päälle laitettavaa, laita silmät kiinni ja heiluttele kättä kaapissa hetken. Ajattele, jos vaatekaappisi sisältö yhtäkkiä vietäisiinkin sinulta pois ja jäljelle jäisi vain tyhjää. 

Jatka käden heiluttelua silmät kiinni. Sitten nappaa kiinni jostain vaatteesta. Jos osut sellaiseen, se voi tuntua tavalliselta, niinhän sinun kuuluukin osua. Mutta se, että kädessäsi on nyt jotain, muistuttaa myös sitä, että olet ihan oikeasti onnekas. Se vaate, mikä sattuu tarttumaan käteen, on just hyvä tälle päivälle. Näyttää ihan varmasti oikein hyvältä ylläsi  ♥️



Jantunen

Lämpimästi tervetuloa mukaan seuraamaan matkaamme

♥️

Facebook
Bloglovin

♥️

Lukuvinkit: 
Ihana arvonta tulossa
Perheen pelastusrengas


♥️

Tuuletuksia on blogi elämässä selviytymisestä,
sisusta,
tahdosta ja tavoitteesta,

matkasta ja määränpäästä,
hyvän ja ilon bongaamisesta, hetkistä nauttimisesta.

Asiaa arjesta,
ison remontin tarpeessa olevasta omakotitalosta,
ihmissuhteista ja vanhemmuudesta.
Välillä elämää pintaraapaisua syvemmältä,
välillä kepeää iloa sisustuksesta, vaatteista ja pihalta.

Vertaistukea arjen sankareille,
puolin ja toisin

♥️

tuuletuksia.jantunen@gmail.com



2 kommenttia:

  1. No nyt kyllä muuttui kertalaakista mun asenne oman vaatekaappini sisältöä kohtaan. Oli sen verran pysäyttävä oivallus.
    Itse kun kuulun justiin siihen ryhmään, jonka kaappi on ihan liian täynnä, mutta ei koskaan (siis ihan oikeasti) mitään kivaa tai varsinkaan asiallista päällepantavaa. Paitsi, jos olen menossa lenkille tai muuten vaan ulkoilemaan. Siihen tarkoitukseen löytyy kyllä joka säähän sopivaa vaihtoehtoa, mutta muualle ei. (Kun taas ukkelin vaatekaappi näyttää mun silmään ihan täysin tyhjältä, mutta kummasti sieltä hänen mielestään löytyy aina jotain sopivaa.)

    Kiitos tästä herätyksestä J <3. Joskin taas kerran toivon, että voisin jotenkin taikoa sen rankan kokemuksen sun viisaiden sanojen takana koskaan tapahtumattomaksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se normaalisti menee, että vaatteet ovat ihania, mutta niistä voi tulla myös riesa, jos jonkun vaatteen käyttöaika menee itseltä umpeen. Tämä oli myös tällainen oodi hohtonsa menettäneille vaatteille, että jospa niille vielä voisi antaa mahdollisuuden ;)

      Ja kiitos myötätunnosta myöskin, kiitos <3 Tänään sen huomasi, että nyt kevättakille todella olis jo käyttöä. Ihanan lämmintä :)

      Poista

Parasta blogissa on vuorovaikutus. Kommentit ilahduttavat aina kovasti.

LUETUIMPIA BLOGISSA

Paluu arkeen - helpotuksia selviytymiseen

"Niinä hetkinä koen, että he parhaiten myös luottavat, kun kerron, että edes turhautuneimpina ja ärtyneimpinäkin hetkinäni en koska...