perjantai 16. maaliskuuta 2018

Miten psykologi, Jantunen ja bloggamisen aloittaminen liittyvät toisiinsa?



Olen tutustunut blogimaailmaan lukijana useamman vuoden aja. Olen seurannut välillä aktiivisemmin, välillä satunnaisemmin ehkä noin kymmentä bloggaajaa. 

Nyttemmin olen alkanut lueskelemaan mielenkiinnosta kaikenlaisia blogeja, ja joukkoon on liittynyt myös, sattuneesta syystä, talousaiheisia blogeja. Etsiskelen niistä otsikoita mm. aiheista miten pelastaa äkillinen talouskatastrofi, maksaisiko hammaskeiju myös rautahampaista ja ensi viikon loton voittonumerot. 

Olen saanut seuraamiltani bloggaajilta inspiraatiota erityisesti vaatekaapin totaaliseen uudistukseen, jonka tein viimeisten muutamien vuosien aikana talossamme asuessa. Tässä kohden hieman kirpaisee, sillä suhde vaatteisiinhan on nyt niin sanotusti katkolla, mutta en ole unohtanut niitä, ihailen vain hieman kauempaa. Tarkemman selityksen tälle voit lukea vaikkapa täältä.

Sisustusblogeista taas olen ihaillut skandinaavista vaaleautta, harmoonisia kokonaisuuksia, järkevää suhtautumista kuluttamiseen ja niitä asioita, mitä en ole rohjennut itse kotona meidän sisustuksessa  toteuttaa. Kuten esimerkiksi tummaa seinää ja modernimpaa designia.

Olen aina pitänyt seuraamiani bloggareita niin hyvinä, ettei ole tullut lähdettyä mukaan joukkoon. Toinen syy on ollut taipumukseni pitää yksityinen yksityisenä ja jakaa melko vähän sniikimpää näkymää itsestäni. Kirjoittamisen sijaan blogien lueskelu on riittänyt mainiosti ja on ollut mukavaa ajanvietettä sellaisenaan. 

Sitten tuli tämä odottamaton ja hyvin äkillinen muutos. Talo. Romahdus, tipahdus. Potku nilkkoihin, menetys. Tämä oli yksinkertaisesti minulle liikaa ja välineitä tämän käsittelyyn tarvittiin kipeästi ja pikaisesti.

Sain mahdollisuuden käydä psykologilla. Kun pääsin vastaanotolle, hieman jännitti, mutta puhuin, puhuin ja puhuin lisää. Puhuessani katselin nenäliinapakettia ja mietin, että nyt pitäisi itkeä, kun saa nenäliinatkin kaupan päälle. Surin, mutta itku ei silloin tullut, olin täysin turta.  

Itkua on btw tullut sittemmin näinä kuukausina niin paljon, että nykyisin ei kyynelistä tule edes silmät enää punaisiksi. Ehkä kulutin kirvelevät suolavarastot loppuun.

Itkua ei tullut varmasti myöskään siksi, että ihmettelin koko käynnin ajan, miksi psykologi tenttasi minulta vähitellen kiihtyvällä tahdilla yhä yksityiskohtaisemmin talostamme löytyneistä vaurioista. Hän halusi tietää tarkkaan miltä ne näyttivät. Hän ei vaikuttanut olevan enää kovinkaan kiinnostunut voinnistani. 

Kun ihmetykseni kasvoi ja vastaukseni lyhenivät, hän turskautti huolestuneensa nyt kovasti oman asuntonsa remontista. Hän oli ehkä, nyt minulta kuultujen kokemusteni perusteella, tehnyt sen väärin. 

Lohdutin häntä, totesin, ettei rakenteista päätellen ole syytä huoleen, mutta asian voi aina tarkistuttaa, ja poistuin puhallellen paikalta. Koska myös vointini tarkistanut lääkäri oli samalla viikolla intoutunut kertomaan tunnin verran omista remonttikokemuksistaan, päätin eteenpäin selvitäkseni ottaa käyttöön suunnitelman B. Ja niin aloin bloggaamaan. 

Kiitos tähän astisesta seurastasi! Minulla on ollut onnea, sillä tämä on toiminut paljon paremmin.

♥ Jantunen





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parasta blogissa on vuorovaikutus. Kommentit ilahduttavat aina kovasti.

Luetuimpia blogissa nyt

Tärkeitä tärppejä asuntokaupoille

Pieni somekampanja asumisterveydelle osa 2. Harkitsetko asuntokauppoja?  Ne ovat elämäsi suurimpia päätöksiä, joilla on kauaskantoisia j...