tiistai 27. maaliskuuta 2018

Esittelyssä Tuuletuksia-blogi ja sen Jantunen


Miksi Tuuletuksia-blogi?

Blogissamme tuuletetaan ajatusten täytteistä päätä, järisyttävän ison remontin tarpeessa olevaa taloa, 
onnistumisia 
ja hyvän bongaamisia.

Täällä blogin takana talomme odottaa kuntotutkimusten valmistumista ja tietoa tulevasta. 

Tuleeko remontti? Puretaanko talo? Miten reklamaatio ja riita myyjien kanssa ratkeaa? 
Miten saamme meille taas terveen ja turvallisen oman kodin? 

Miten rakennetaan elämä uudestaan hyväksi melkein alusta?

Näiden ongelmien ratkomisen lomassa yritämme pitää mielen rohkeana ja positiivisena. 
Dokumentoida mitä meille tapahtuu. 
Ja auttaa jakamalla kokemuksia myös muita isojen haasteiden kanssa tallaavia tuttuja ja tuntemattomia ystäviä. 

Välillä on myös hyvä ajateltella ihan jotain muuta, vaikka sitten  vihreää teetä.

Siksi tämä blogi.
Vertaistukea arjen sankareille,
puolin ja toisin.

💜



Case Jantunen - Tosielämää blogin taustalla

Tuuletuksia on blogi selviytymisestä, sisusta, suurista tavoitteista ja suurista tunteista, järjen äänestä ja arjen ilojen löytämisestä. 

Meidän Jantusten perheen kuskeina toimii nelkyt+risainen pariskunta, joka osti toiveidensa unelmatalon, mutta elämä yllätti ja livauttikin kauppakassiin talokatastrofin ja evakkomatkan.
Lue koko Case Jantusten teksti täältä.




Blogin kirjoittajasta

Mitä minä olin, mitä olen nyt ja millaiseksi haluan tulla - pieni pitaa syvempi sukellus Jantusesta luettavissa täältä.



Blogin kuvituksesta

Kännykkäkameralla, rennosti näpsien, mutta hyvää yrittäen ja ajatuksella yksityiskohtia etsien.. (lue koko juttu)



Lämpimästi tervetuloa seuraamaan meitä somessa 


tuuletuksia.jantunen@gmail.com
Facebook

Pinterest
Twitter
Blogit.fi
Bloglovin
Lilyn blogit


13 kommenttia:

  1. Vertaistukea ehdottomasti tarvitaan ja blogi on varmasti hyvä kanava kirjata kaikkea tuskaa ja epätoivoakin ulos. En enää muista miten aikoinaan itse kanavoin, luulen että oli vain joka päiväistä selviytymistä ja kaiken työstä alkoi vasta sitten, kun kaikki oli ohi.

    Kaikesta huolimatta sydämellistä pääsiäistä teidän perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Tiia! En ole blogannut ennen, mutta tällä lyhyellä kokemuksella suosittelen sitä, tai jotain muuta kirjoittamisen muotoa lämpimästi kaikille, jotka on joutuneet kohtaamaan vaikeita asioita elämässä ja joille kirjoittaminen tuntuu luontevalta. Siinä asiat järjestäytyvät pikkuhiljaa päässä. Itse olisin paljon realiteetteja valmiimpi menemään jo eteenpäin. Tekisi mieli kirjoittaa meidän perhe ulos tästä sarjasta ja vaihtaa jo meidät ihan toisiin tarinoihin ;) Näillä mennään kuitenkin.

      IHanaa pääsiäisen aikaa teille myös <3 Kiitos kun kävit piipahtamassa!

      Poista
  2. En tiedä, onko tästä vertaistueksi, mutta jos yhtään piristää, niin halusin vaan sanoa, että olet tuonut lyhyessä ajassa uutta sisältöä ja iloa mun elämään :). Ihan vaan olemalla Jantunen ja tuulettelemalla. Että kiitos siitä <3. Ja sitäpaitsi sun "kuinka monta purkkia sinulla on kylppärissä?"-kysymyksen ansiosta olen taas askelen lähempänä sitä hetkeä, kun otan siitä selvää ja teen asialle jotain, enkä vaan jahkaile. Että kiitos siitäkin :). (Enkä siis ollenkaan koe olevani purkkihamsteri pahimmasta päästä, vaan päinvastoin, mutta karsittavaa riittää silti)

    Jaa niin. Mitä parhainta pääsiäistä koko Jantusen perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Annukka, mikä palaute, kiitos, ilahdutti todella suuresti! Kyllä vaan piristi ja tuntuu ihanalta, etten ole yksin täällä! Ja kyllä tämä rehellisesti sanottuna pikkuisen vahvisti ajatusta myös siitä, että ehkä tätä kirjoittamista kannattaa jatkaa. Aina en tiedä miten päin täällä kirjoittelisin, mutta ei tässä täydellistä suoritusta ole lähdetty hakemaankaan :)

      Ihanaa pääsiäistä teillekin <3

      Poista
  3. Onko muuten bisnesenkeleiden tapaan olemassa myös blogienkeleitä? Te taidatte olla, Tiia K. ja Annukka, mulle sellaiset. Kiitos :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuuu miten kaunis ajatus :). Haluaisin ehdottomasti olla blogienkeli <3.

      Palailin nyt tänne sen esittämäsi kysymyksen tiimoilta kirjoittamaan omia ajatuksiani, jotka perustuvat ihan vaan siihen, miten asioita itse lukijana ja kirjoittajana koen. Eli ihan puhtaaseen rehelliseen tunteeseen, ei mihinkään sen kummempaan. Kaikki mahdolliset "näin kirjoitan hyvää blogia" tai "näin teen blogini tunnetuksi"-tyyppisiä vinkkejä löytyy varmasti sadoittain ihan pelkästään kuukkeloimalla, mutta niinkuin jo aiemmin, muistaakseni ihan siinä ensimmäisessä sulle jättämässäni kommentissa kirjoitin, itse olen taipuvainen tekemään asiat justiin päinvastoin, koska kirjoittelen mieluiten ihan "piilossa" vaan niistä asioista mistä milloinkin huvittaa silloin, kun/jos sattuu huvittamaan. En siis osaa antaa mitään virallisia vinkkejä, mutta palaan tässä oman ensimmäisen blogini alkutaipaleille, koska näen yhtäläisyyksiä omassa silloisessa tekemisessäni ja tässä sinun tavassasi tehdä asioita.

      Aloin kirjoittaa ensimmäistä, nyttemmin jo kuopattua blogiani vuonna 2012, jota ennen en ollut mistään blogeista kuullutkaan ja koko blogimaailma oli ihan vieras. Tutustuin siihen kuitenkin, kun opiskelin tuolloin sisustusalaa ja opettaja kannusti pitämään opinnoista ikäänkuin päiväkirjaa, jonka ohessa kertyisi ikäänkuin referenssejä tekemistäni sisustussuunnitelmista, toteutuksista ym. mahdollista myöhempää käyttöä varten. Oli sen verran kutkuttava ajatus, että päätin ylittää kynnyksen ja aloittaa blogin kirjoittamisen. Mutta ei mennyt kauaakaan, kun himokirjoittajana huomasin innostuvani asiasta niin, että ei mennyt varmaan hetkeäkään, ettenkö olisi ajatellut, mistä seuraavasti kirjoittaisin (koska se oli niin kivaa) ja siitä taas seurasi se, että sekaan ajautui sellaisia täytepostauksia, joita aloin karsastaa jo itsekin, koska kaikki "väkisin keksitty" paistaa niin hyvin läpi, enkä piittaa sellaisia tekstejä itsekään lukea. Lopulta tuloksena oli sen sortin kalasalaatti, josta oli kyllä referenssit kaukana, joten päätin sulkea koko blogin. Etenkin kun myös sen nimi oli alkanut kaduttaa (en edes halua kirjoittaa sitä tähän), joka tuli valittua minulla silloin pöydällä auki olleen kirjan kannesta ajattelematta, että kenties kirjan kirjoittaja olisi halunnut rekisteröidä sen itselleen (ihmettelen, ettei ollut sitä tehnyt).

      Nykyisen blogini avasin huhtikuussa 2014 edelleen sillä ajatuksella, että keskittyisin sisustusjuttuihin ja keräilisin sinne töitäni referensseiksi. Mutta ei mennyt kuin pari viikkoa siitä, kun tulipalo pisti elämän sekaisin. Samoin kauniit ajatukseni blogin suunnitelmallisuudesta. Silloin päätin, että ainut mulle sopiva ja oikea tapa on kirjoittaa ihan just siitä, mikä omassa elämässä tuntuu sillä hetkellä ajankohtaiselta tai muuten vaan kiinnostaa. Vetämättä yhtään mitään linjaa tai punaista lankaa blogille. Sellaista se elämäkin kuitenkin on.

      Jatkuu..

      Poista
    2. .. oli pakko pätkäistä välillä poikki, koska joskus on käynyt niin, että olen kirjoittanut niin pitkän kommentin, että bloggeri on hylännyt sen ylimittaisena, enkä ole jaksanut kirjoittaa enää uudelleen.

      Mutta siis oikeastaan halusin sanoa, että toivoisin, ettet liikaa mieti sitä, mistä kirjoitat, vaan kirjoita iloisin mielin ihan siitä, mikä milloinkin hyvältä (tai pahalta) tuntuu. Aito teksti kiinnostaa liki aiheesta riippumatta. Mutta sellaista ajattelin, että kun meitä lukijoita (joita tulee ihan varmasti sulle lisää, kun vaan käyt ahkerasti muitten blogeissa jättämässä viestiä kommenttiboksiin ja bongailemassa uusia kivoja tuttavuuksi vaikkapa justiin niistä viestiketjuista, joista itse kirjoitustyylin ja ajatusten perusteella löysin mukavia, uusia ihmisiä) on kuitenkin monenlaisia, niin olisiko sellainen mikään varteenotettava vaihtoehto sun mielestä, että jos kaikki taloaiheiset ja tapaukseen liittyvät jutut olisi jotenkin selkeämmin erotettu yhden otsikon/tunnisteen alle? Silloin henkilöt, jotka kenties etsivät sen sortin vertaistukea tai apua tai tietoa, ja joita ei ehkä omassa mahdollisessa samassa tilanteessaan sillä hetkellä kiinnosta mikään muu, löytäisivät tiensä sinne? Ja sitten olisi se kevyempi "lifestyle"-osio, jossa taas voi kirjoittaa ja lukea ihan mistä tahansa. Joillekin kun saattaa tulla tunne, että on jotenkin vaikea samaistua kuitenkin vielä tällä hetkellä vieraan ihmisen katastrofiin ja ehkä vaikea koittaa löytää sanoja tsemppaamiseen tai jotain. Silloin olisi ikäänkuin "lupa" viihtyä siellä kevyempien aiheiden parissa, kun meillä kaikilla kumminkin on omissa elämissämme niitä omia murheita tai ei-niin-mukavia-asioita. (Mutta siis jälleen tullaan siihen, että olen surkein mahdollinen henkilö neuvomaan tän käytännön toteuksessa, koska itselläni on omassa blogissa ihan liikaa tunnisteita, mutten ole saanut aikaiseksi karsiakaan. Ja joskus tein blogiin oman välilehden sisustusaiheelle, mutta muistaakseni sinne ei saanut talteen kuin sen yhden tekstin. En ole ihan varma...)

      Ja nyt toivon todella sydämestäni, ettet millään muotoa pahoita mieltäsi tästä, mutta joskus ihan pienistä jutuista voi tulla tietynlaisia tunteita. Ja vaikka epäröin, onko korrektia edes kirjoittaa tätä, niin tuo lause "tervetuloa zemppaamaan" voi saada aikaan vähän sellaisen "yksisuuntaisen" tunteen. Siis että ei niinkään ole tervetullut ihan vaan lukemaan. En tiedä, osaanko sitä nyt ollenkaan oikein sanoa, mutta itse koen, että koko blogimaailman parasta antia ja suola on molemminpuolinen vuorovaikutus. Ja ihmiset blogien takana. Mutta samaan hengenvetoon sanon, että ymmärrän t o d e l l a hyvin, että teillä on meneillään niin paljon kaikkea, että aina ei vaan mielenkiinto, jaksaminen, eikä aikakaan voi riittää blogivierailuihin ja kanssakäymiseen.

      Olikohan tästä nyt kertakaikkiaan yhtään mitään apua mihinkään suuntaan. Toivottavasti ei ainakaan käynyt päinvastoin, koska silloin blogienkeli olisi pahemman kerran epäonnistunut ensimmäisessä tehtävässään (vaiko peräti vasta työhaastattelussa :)).

      Kannustan kuuntelemaan omaa sydäntä ja fiiliksiä. Niinkuin sanoinkin, niin aitoudelle löytyy aina ystäviä <3

      Poista
    3. Voihan kääk. Niin sekavaa tekstiä, kun en oikolukenut ennen julkaisua, mutta luotan, että oleellinen käy ilmi. Ja se, että olen sun puolella <3

      Poista
    4. Nyt mun täytyy jo pyytää anteeksi, että olen täällä taas... Ja inhoan yli kaiken sitä, että kirjoitan niin epäselvää tekstiä, että joudun tarkentamaan sitä jälkikäteen, mutta nyt oli ihan pakko tulla vielä lisäämään, että kun sanoin, että koin yhtäläisyyttä meidän tavassa tehdä asioita, niin ne mainitsemani täytepostaukset ei liittyneet tähän sinun blogiin millään lailla, vaan ainoastaan siihen omaani. Mutta alkuvaiheen kirjoitusinto meitä selvästi yhdistää. Omani on sittemmin hiipunut promilleen siitä :)

      Lupaan, etten häiriköi tässä ketjussa enempää. Ainakaan enää tänään. Kai :D

      Poista
  4. Hei, tosi hyviä pointteja, kiitos tuhannesti!
    Mun täytyy paremmalla ajalla tarkistella noita lauseita ja järjestyksiä tuolla. Tosi hyvä, että esim. toit tuon zemppaamisen esille, koska olin itse yhdistänyt sen taas ajatukseen ja lauseeseen "vertaistukea arjen sankareille puolin ja toisin", eli nimenomaan ajatellut sen sellaisena vastavuoroisena juttuna, en yksisuuntaisena. Nuo lauseet eivät ehkä nyt yhdisty kunnolla, joten tarkistelen noita suuntaviitoituksia paremmaksi.

    Ja olen itse miettinyt sitä, että lifestyle (sana, josta en pidä, mutta yritän kehittää tähäkin ratkaisun, koska se on vain sana, eli aika pieni ongelma tässä universumissa) ja taloasiat saisivat mielellään olla eri osioita. Mulle ei ole selvää oikein vaan miten sen teknisesti toteuttaisin. Pidän kirjoittamisesta, mutta en tästä teknisestä rämppäämisestä, joten tuo blogin ulkoasu ja asetukset ovat siksikin vielä aika alkutekijöissään.

    Ja tässä ei onneksi ole rajaa kuinka monta kertaa tänne saa kommentoida, joten ehdottomasti, jos mieleen tulee mitään, niin anna palaa, kiitoksia :)

    En missään nimessä suutu, loukkaannu tms. ohjeista ja neuvoista. Mähän en tosiaan blogimaailmasta ja sen lainalaisuudesta oikein tiedä mitään ja edelleenkin tällä blogilla on funktio ja merkitys ja tarkoitus, joka ei oikeasti liity bloggaamiseen mitenkään. Tää on ennemminkin nyt tärkeä ja hieno ja hyvä väline sille tuulettamiselle niihin dimensioihin, jotka nyt on tärkeitä.

    Jaaa..mitäs siellä vielä oli. Ainiin. Me, jotka tämän meidän kaltaisen tilanteen on kokeneet, olemme usein varsin tietoisia siitä, että kukaan ulkopuolinen, jolla ei ole vastaavaa kokemusta, ei tietenkään voi tietää miltä tämä oikeasti tuntuu. Ja sitä ei voi vaatiakaan, eikä koskaan kannata olettaa. Tästä olen kirjoittanut useissa blogin teksteissäkin. En minäkään voi tietää miltä tuntuu jokin muu kamala menetys, jota en voi kokea, mutta voin silti osoittaa myötätuntoa ja nykyisin jopa osaan ehkä paremmin kohdatakin ja näyttää sen myötätunnon kuin ennen. Oma katastrofi on opettanut konkreettisesti sen miltä katastrofi tuntuu ja miten pienikin ymmärrys tai jokin hyvä ele voi kantaa pitkälle.

    Ja minä ymmärrän

    VastaaPoista
  5. Jaaha, nyt en kyllä tiedä mitä kaikkea tosta lopusta puuttui, kun blogger antoi mulle vain noin pienen kommentin mahdollisuudehn :D

    VastaaPoista
  6. Yritin miettiä mitä kaikkea tuo blogger blokkasi pois kommentista, mutta nyt en saa niitä kaikkia enää järkevästi mieleen :) Kiitos kuitenkin Annukka, ja kommenttikentät on aina auki, ihanaa kun laittelet viestejä ja ajatuksia ja vinkkejä :) <3

    VastaaPoista
  7. Ainiin, tämä tipahtu tekstistä aiemmin: siis se millä tavalla oot zempannut minua tässä alussa on todella lämmittänyt mieltä ihan hirmuisan paljon. Kiitos ihanista kommenteista <3 Ja olen täysin samaa mieltä, että blogimaailman kaikkein lämmittävin osuus on se vuorovaikutus. Siitäkin jo kirjoittelin postauksen, mutta en ole varma että mihin päivitykseen. Ja onnistuinko senkin jo ehkä kadottamaan, kuten viimeisimmän tee-aiheisen päivityksen. Linkki kyllä näkyy somessa, mutta blogista sitä ei enää löydy. Ehkä blogger ei vaan pitänyt ihan NIIN paljoa teestä.. :)

    VastaaPoista

Parasta blogissa on vuorovaikutus. Kommentit ilahduttavat aina kovasti.

LUETUIMPIA BLOGISSA

Tärkeitä tärppejä asuntokaupoille

Pieni somekampanja asumisterveydelle osa 2. Harkitsetko asuntokauppoja?  Ne ovat elämäsi suurimpia päätöksiä, joilla on kauaskantoisia j...