sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Esittely - case Jantunen

Tuuletuksia on blogi selviytymisestä, sisusta, suurista tavoitteista ja suurista tunteista, järjen äänestä ja arjen ilojen löytämisestä. Vertaistukea hyvällä tahdolla arjen sankareille puolin ja toisin.

Meidän Jantusten perheen kuskeina toimii nelkyt+risainen pariskunta, joka osti toiveidensa unelmatalon, mutta elämä yllätti ja livauttikin kauppakassiin talokatastrofin ja evakkomatkan.



Jantuset ovat tavallinen perhe, jossa elää lapsia ja aikuisia. Eläimiäkin on ollut, mutta viimeisimmästä on jo aika jättänyt ja lasten kissakanimarsuponichihauhau - haaveet on siirretty etäämmälle tulevaisuuteen.

Meillä on talo. Se sijaitsee vehreällä alueella pääkaupunkiseudulla, aika lähellä kaikkea, hyvien kulkuyhteyksien päässä palveluista, kouluista ja työpaikoista.

Talomme nököttää metsän kainalossa. Pihapiirissämme asustaa monta persooniksi tunnistettavaa oravaa, äärettömän laiskoja rusakoita, urbaania tunnelmaa sirkuttava varpusparvi ja koivussa meille aina toukokuisin kevättä laulava mustarastas. Simo-siilistä en viitsi mainita, koska sille kävi läheisellä tiellä aika huonosti. Kotiloita sen sijaan oli paljon, ja jokunen niistä saattaa olla elossa vieläkin, huolimatta emännän sisukkaasta eliminointikampanjasta.

Talossa on tilaa meille jokaiselle, koulusta saapuville lapsilaumoille, säbän peluulle ja juoksentelulle. Se talo oli pitkään haaveiltu, sitkeästi etsitty ja harkinnalla tarkastettu ennen kuin siitä tuli meidän koti. Meidän unelmien loppuelämämme koti.

Talossa ehdittiin viettää jokunen vuosi. Taivaallisen tavallista elämää. Niihin vuosiin mahtui pihan ja piharakennusten remonttia, lumitöitä ja nurmikonleikkuuta, puutarhan ja talon hoitoa, grillin ääressä nautiskelua, juhlia perheen ja lähipiirin kesken, tähtitaivasta ja lyhtyjen loimetta pimeissä illoissa, paahtavan auringon lämpöä ja oman maan perunoita.

Siihen lyhyeen pätkään elämästä mahtui ajatus ikuisuudesta, hirvittävän paljon rakkautta ja onnea, iloa ja hetkeen pysähtymistä, tyytyväisyyttä ja perille löytämistä.

Pitkälle tähdäten ja järkevästi taloudesta huolehtien suunniteltiin seuraavaa kesää pyöreiden hääpäivien johdosta Portugalissa. Ja sitä seuraavaa matkailuautoillen.

Sitten kaikki muuttui. Talon yhdestä kohdasta paljastui vaimea, tuskin aistittavissa ollut haju, josta lähti liikkeelle onneton vyöry. Talon rakenteista löytyi vaurioita ja piilovirheitä. Pintojen avaamisen myötä talosta tuli viikossa asumiskelvoton ja vakavia terveyshaittoja aiheuttava. Se tuhosi varoittamatta katkullaan miltei kaiken irtaimiston, huonekalut, vaatteet, lasten lelut, soittimet, taulut, kirjat, kaiken. Osa on saatu varastoitua ja niiden puhdistusta jatketaan.

Lähdimme evakkoon epäuskoisina ja järkyttyneinä lähistöltä löytyneeseen tyhjään vuokrakaksioon, ilman irtaimistoa. Ilman mitään varoitusta ja ennakointia piti konmarittaa omaisuus ja aloittaa alusta. 

Talolla alkoi prosessi, joka sisältää paljon rakennusten ja juridiikan umpisolmuja. Kuntotutkimuksilla selvitetään vaurioiden laatua ja laajuutta, korjaustapoja ja niiden kustannuksia, jotta voidaan esittää reklamaatioon vaade myyjälle. Siitä alkaa vääntö korvauksista. Prosessi on kesken.

Ajan lisäksi tikittää euro-laskuri, sillä maksamme talon kulujen, talon juridiseen prosessiin liittyvien, taivaita hipovien laskujen ja tavallisen elämisen lisäksi vuokraa ja asumiskuluja evakkoasunnosta. Onneksi olemme saaneet alkuun apuja ihanilta lähimmäisiltä. Vaatteita ylle, tuolia alle ja ruokaa sisuksiin.

Tämä on perheellemme katastrofi, joka tarkoittaa joka päivä surua menetyksestä, pelkoa tulevaisuudesta ja äänettömiä kyyneleitä yksinäisinä hetkinä.

Se tarkoittaa myös päivittäin nousua takaisin jaloilleen ja askeleiden ottamista eteenpäin. On pitänyt opetella tyhjentämään pää huolista tahdon voimalla ja asettumaan hetkeen ja näkemään ympärillään oleva hyvä. Sitä on enemmän, kuin aiemmin tiesinkään. 

Meillä on tavoite. Selviytyminen kotiin terveeseen taloon. Se saattaa tarkoittaa totaalista remonttia tai jopa talon purkua ja uuden rakentamista, jolloin tontin jakaminen saattaisi tulla ajankohtaiseksi. 

Olemme avoimia kaikenlaisille ideoille, yhteistyölle ja verkostoille sekä talon, että tämä blogin suhteen. Blogi on sekä toivottavasti prosessista projektiksi kääntyvän matkamme dokumentointipaikka, mutta myös paikka vuorovaikutukselle ja vertaistuelle - meille kaikille arjen sankareille. 

Otamme ilolla vastaan moikkauksia, ideoita, kysymyksiä, ajatuksia, vinkkejä, neuvoja, ehdotuksia ja palautetta.

Kiitos piipahduksestasi ja lämpimästi tervetuloa toistekin seuraamaan matkaamme kotiin.


♥Jantunen



3 kommenttia:

  1. Kiitos tuoksukommentista blogiini. Voi apua.. .Olemme käyneet hometalokeissin miltei kaiketi pahimman kautta. Koko talo rakennettiin uudelleen kattoa, lattiavalua myöten, siis kokonaan uudelleen. Tuon ajan asuimme evakossa 13kk. Oikeutta kävimme 2,5v, jonka tavallaan voitimme, mutta superkalliiksi tämä silti tuli. Olin vuosia katkera, mutta tästä selvisimme jotenkin. Hurjasti voimia teille. Laitan tämän blogisi lukulistalle, jotta näen uudet postauksesi ja olen kaikin tavoin hengessä mukana, vaikka eihän se lohduta. Joskus meilläkin oli aika, ettei mielessä pyörinyt muuta, kuin hometalo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Tiia, miten ihanat terveiset <3 Kiitos tuhannesti zempistä, sitä todella tarvitaan. Teilläkin on ollut paljon raskaita kokemuksia, mutta ihanaa, että elämänne on jatkunut ja vienyt eteenpäin. Kiitos, kylläpä ilahdutit!

      Poista

Parasta blogissa on vuorovaikutus. Kommentit ilahduttavat aina kovasti.

LUETUIMPIA BLOGISSA

Paluu arkeen - helpotuksia selviytymiseen

"Niinä hetkinä koen, että he parhaiten myös luottavat, kun kerron, että edes turhautuneimpina ja ärtyneimpinäkin hetkinäni en koska...