perjantai 23. helmikuuta 2018

Mitä tämä tekee parisuhteelle? Osa 2/2

Ensimmäisen osan petetyksi tulemisesta, sydänsuruista ja talouden romahtamisesta voi lukea täältä.
Y k s i n ä i s y y s
Lienee ikuinen totuus ja  hyvin universaalia, että hädän hetkellä ihminen on aina tietyllä tavalla päänsä sisällä yksin, oli sitten sinkkuna autiolla saarella tai perheineen suuressa väkijoukossa. 

Meidän The Talokeississä yksinäisyys on sitä, että nukut eri huoneissa puolisosi kanssa, koska pikkuinen evakkokaksio sallii vain rajalliset logistiset järjestelmät, jossa patjat, kerrossänky- ja parvisänkyviritelmät saadaan mahtumaan vain tiettyyn järjestykseen. 

Yksinäisyys on sitä, että hieman eri aikoina töissä käyvinä me perheen päät näemme kokonaisia päiviä tai useamman tunnin jaksoja vain muutamia kertoja kuukaudessa. Parhaimpina päivinä ehdimme soitella, mutta mitä-sulle-kuulumisiin ei aina ole aikaa, kun on hoidettava talon asioita sekuntipelillä.

Ja jos nyt hyppään hieman parisuhteen ulkopuolelle, yksinäisyys on myös hämmennystä siitä, miten omilleen tällaisessa tilanteessa oleva perhe jää. Tarvitsisit taloudellista apua ja myös neuvoa lainsäädännöstä, rakentamisesta, rakennusterveydestä, remontoinnista ja taloudenhallinnasta. Menetät omaisuutesi , mutta jäät ilman tukea yhteiskunnalta, jonka hyväntahtoisesti luulit kutoneen sääntöjen ja järjestelmien verkon ihmisten avuksi. Saamasi apu on täysin omaisuutesi varassa. Lakimiehet, kuntotutkijat ja rakennusterveysasiantuntijat maksavat maltaita. Jos haastamaan lähdetään, kulut ovat pyöreästi arvioituna 100 000 per oikeusaste. Ei tällaiseen ole tavallisella ihmisellä varaa. Ja me olemme ihan tavallisia ihmisiä.


Yksinäisyys on myös sitä, että homeille, toksiineille, voceille ja niiden vaikeille yhteisvaikutuksille altistuneet ja altistusten myötä sisäilmaherkistyneet kokevan edelleen paljon epäilyä, vähättelyä ja kieltämistä vahvasta tutkimustiedosta huolimatta. 
Tässä   o h i t t a m a t o n     t a r j o u s   jokaiselle, joka kokee, että sisäilmaoireet ovat hysteeristen huomionhakuisuutta: Perheemme tarjoaa sinulle tilavassa omakotitalossa lähellä palveluja, hyvien kulkuyhteyksien päässä, mutta kauniisti luonnon kainalossa ilmaisen kuukauden asumisen. Maksat vain kuluttamasi veden ja sähkön ja tietysti kaiken kaiken mahdollisesti rikkomasi. Hintaan kuuluu täysi oma vastuusi retken aiheuttamista seurauksista terveydellesi. Omat lääkkeet mukaan. 

V u o r o v e d o i n

Yksinäisyyden hetkistä on ollut hyötyä siinä, että ne ovat todella pakottaneet kohtaamaan omat tunteet ja reaktiot. Olemaan inhorehellinen itselleen, koska vaihtoehtoja ei ole. 

Kun on kohdannut itseään ja tunteitaan riittävästi, tutustunut uuteen elämänvaiheeseen siirtyneeseen, haluamattaan muuttuneeseen minään ja tehnyt sen kanssa jonkinlaisen sinunkaupan, on minuuden tutkiskelusta saanut ainakin hetkeksi totaalisesti tarpeekseen. Sitä haluaa vaihtelua elämäänsä. Sitä kiinnostuu toisista ihmisistä ja koska tietää, ettei selviä yksin, sitä kiinnostuu myös yhteistyöstä. 

Yhteistyöhön kuuluu oman panoksen antaminen ja toisen auttaminen. Solmu, ongelma, mutka, riita, meihin kohdistettu valhe ja virhe, kuoppa, ylämäki ja yllätysmiina kerrallaan olemme tässä talokeississä pariskuntana oppineet tekemään vähitellen paremmin vuorovetoja ja jakamaan hommia. Kumpikin astuu välillä epämukavuusalueelle, joskus vain toiselle lepoa suodakseen. Kun kumpikin on väsyneimmillään, vetäjän osa lankeaa kivi-paperi-saksilla. Näissä olosuhteissa sekin on reilua.

Pahinta mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, on toisen syyllistäminen. En tiedä saanko sanottua tätä nyt oikein, mutta jos kokee tarvitsevansa toiselta enemmän apua kuin tuntee sitä saavansa, parempaan tulokseen on ainakin täällä päästy, kun kertoo omien voimien loppumisesta ja lisäavun tarpeesta sen sijaan, että jänkää toisen tekevän liian vähän tai väärin.

V a h v e m m i n    y h d e s s ä 

Tämä asia on konkretisoinut meille mitä tahto olla yhdessä myötä ja vastamäissä tarkoittaa. Kodin, omaisuuden ja rahojen menettäminen ja siitä alkanut taistelu on asia, joka ei jätä mitään tai ketään ennalleen, vaan muuttaa ihmistä takuuvarmasti. Se vahvistaa tai ajaa alas.

Se seuloo myös ystävyyttä. Se tuo ihmisistä esiin piirteitä, jotka ovat sisällä, näennäisesti näkymättömissä, mutta vaikuttavat meidän jokapäiväiseen käyttäytymiseen. Ja kun ne ihmisen osittain piilossa olevat, mutta häntä hallitsevat ohjaimet tulevat näkyvimmiksi, se joko erottaa tai yhdistää.




Olen näinä kuukausina tutustunut puolisooni ja lapsiini aivan toisella tavalla, kuin olisin aiemmassa elämässäni edes osannut kuvitella. Arvostan ihan mittaamattoman paljon perheeni kykyä ja tahtoa joustaa, luopua tärkeistä ennen-niin-itsestäänselvyyksistä, nostaa leuka ylös uusien pettymysten tullen, sisukkaasti selvitä sekunti kerrallaan, kestää surua, ikävää ja epävarmuutta, iloita-hassutella-hölmöillä ihan pienenpienistä asioista, ankkuroitua arkisilla asioilla tähän hetkeen, luottaa huomiseen ja jatkaa elämää. Välillä surraan, mutta ei koko ajan.

En olisi ikinä uskonut meidän kohtaavan tällaista menetystä. En toivoisi ikinä kenellekään tällaista tapahtuvan. Siitä huolimatta helpotus on joka päivä suuri, kun tiedän, että tärkein on edelleen tallella. 





Perhe Jantusen kuskeina toimii nelkyt+risainen pariskunta, joka osti toiveidensa unelmatalon, mutta elämä livauttikin kauppakassiin talokatastrofin ja evakkomatkan. 

Tervetuloa mukaan seuraamaan, kuinka askel kerrallaan ponnistellaan pohjamudista, risukasan alta valoa kohden aurinkoon. Suunta on eteen ja ylöspäin. Täältä tullaan, elämä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parasta blogissa on vuorovaikutus. Kommentit ilahduttavat aina kovasti.

LUETUIMPIA BLOGISSA

Paluu arkeen - helpotuksia selviytymiseen

"Niinä hetkinä koen, että he parhaiten myös luottavat, kun kerron, että edes turhautuneimpina ja ärtyneimpinäkin hetkinäni en koska...