torstai 1. helmikuuta 2018

Elämä on 10%

https://www.facebook.com/tuuletuksia/
Törkeen hyvää aamua, sanoi radiojuontaja, kun köröttelin ahtaasta evakostamme töihin huoltoa huutavalla autollani...

Olin juuri saanut psyykattua itseni järkytyksestä ajokuntoon. Järkytys liittyy talomme prosessiin, mutta siitä sitten, kun se on mahdollista.

Pidän tuosta Charlesin 10/90- ajatuksesta kovasti. Leikitään, että minun kohdallani tämä pitää paikkansa. 10 % elämästäni on realistisia tapahtumia, joissa olen mukana. Sitten loput 90%, eli miltei koko elämäni, on ajatuksia ja tunteita liittyen noihin tapahtumiin, joihin minulla on jonkinlainen yhteys.

Tämä realistisesti minulle tapahtuvien asioiden kymmenprosenttinen on tällä hetkellä todella syvältä. Kiitos Charlesin, voin kuitenkin ajatella, että tämä epäonnisten talokauppojen johdosta perheemme tilanne on onneksi vain 10% todellisuudestani.

Okei.  Otetaan sitten tarkasteluun se  90% elämästäni, joka asustaa päässäni. Yritin järjestellä sieltä löytyviä työkaluja. Näissä olosuhteissa niiden on oltava erityisen hyviä, jotta ne pystyvät jollain lailla kompensoimaan tuota 10% pään ulkopuolista osuutta. Välineet tuskin ovat itse keksimiäni. Olen ne omaksunut matkan varrelta sieltä ja täältä.

1.   O l e n   m i t ä   a j a t t e l e n

Kun tämä katastrofi alkoi, näin perheemme  uhrina, jolta on viety kaikki. Olin hyvin pahoillani puolestamme ja surullinen epätoivoisesta tilanteestamme. Koin olevani epätoivoinen uhri, jolla ei ole ulospääsyä pimennosta.

Koska suru alkoi käydä aika nopeasti sietämättömäksi, eikä vienyt meitä eteenpäin, ponnistelin väkisin näkemään meidät kirkkaammassa valossa. Pystyin vähitellen ohjaamaan itseni näkemään elämässämme hyvää ja kokemaan itsenikin paremmaksi. Että asumme evakossa kalliisti ja ahtaasti, mutta terveellisesti ja turvallisesti. Että meillä on työpaikat, lapset pystyvät vielä kuskattuina käymään tutuissa ympyröissään, emmekä näe nälkää.

Nyt olen päässyt jo aika pitkälle. Kun keskityn, pystyn pahimpinakin hetkinä ponnistelemaan ja kääntämään ajatuksissani meidät suosta kohti selviytymistä.  Olennaista on se, annanko ajattelussa tilaa itsesäälille vai taistelutahdolle.

Jos säälin itseäni, tunnen todella olevani säälittävä ja itkusta ei tule loppua. Jos ajattelen taistelutahtoa, niin olen valmis. Havuja Perkele.

2.   P i l k o n    p i e n e m p i i n   o s i i n ,

sillä ei kukaan muukaan elä koko elämäänsä kertanielaisulla.
Tämän hetkisen ongelmamme ratkaiseminen vaatii isoja tavoitteita, isoja tekoja ja runsasta taloutta, isosti osaamista, isosti verkostoitumista ja tiivistä yhteistyötä. Lisäksi se vaatii roimasti turhautumisen, epäonnistumisen ja pettymyksen sietokykyä. Se on kerta henkäisyllä niin iso pala, että välillä pelkästään ajatukseenkin tukehtuu. (Mutta välillä päinvastoin innostuu, koska tämä on H A A S T E!)

Pilkon koko ajan elämäämme paloihin. Palat teen ranskalaisiksi viivoiksi ja pieniksi sanalistoiksi lappuihin. Laitan laput aikajanalle. Jotkut ensi vuoteen, toiset ensi kuuhun ja ensi viikkoon, jotkut huomiseen, jotkut vähitellen eteneviksi, toiset määrittelemättömiksi. Päivän tehtävät pilkon niin pieniin osiin, kuin tarvitsen.

On hetkiä, jolloin usko ja voimat loppuvat. Silloin pilkon pienetkin asiat mielessäni osiin.  Että sillä hetkellä elämässä ei ole kuin yksi tehtävä, vaikkapa pyykin ripustus, jonka voi jakaa osiin.  Kumarrukseen, räpsäytykseen, ripustukseen, selän oikaisuun ja jakkaralle istahtamiseen. Ja sitten voi istua vaikka pidempäänkin. Ja sitten taas mennä eteenpäin.

3.   A s e t a n    t a v o i  t t e  e n, 

joka saa pomppaamaan ylös sängystä aamulla. Joskus se on sängystä kaatuminen, jolloin tärkeintä ei ole suunta, vaan se, että pysyy liikkeessä.
Joku voi ajatella tilannettamme mahdottomana ratkaista. Niin minäkin teen. Välillä. Onneksi kuitenkin sisäinen sisukas anarkistini on jo pienestä oppinut kiinnostumaan mahdottomuuksista ja ottamaan ne haasteina.

Olen joka päivä hypännyt ainakin hetkeksi out-of-the-boxista ja pohtinut sellaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka kuulostavat ehkä päättömiltä, perinteisestä näkökulmasta ennenkuulumattomilta, mutta silti ideoina omasta mielestä tuoreilta ja loistavilta. Olen niitä valmis kehittelemään, testaamaan ja niiden onnistumiseksi tekemään hartiavoimin töitä.

On hyviä hetkiä, jolloin pelkkä ajatus mahdottoman toteuttamisesta antaa virtaa jatkaa eteenpäin!

4.   K e s k i t y n   e d i s t y m i s e e n

Olen lappujen suurkuluttaja. Teen lappuihin simppelisti päivän to do-listan ja vetelen oikein merkkejä perään sitä mukaa, kun asiat yksi kerrallaan tulevat tehdyiksi. Tehdyt listat kerääntyvät käytettyyn A4-kirjekuoreen. Menneisiin listoihin palatessa tuntuu hyvältä nähdä, kuinka paljon on eteenpäin menty. Muistan niistä jokaisen. Jonain päivänä tämä homma on valmis ja poltan ne laput hymyssä suin juhannuskokossa. Tai sitten teen niistä taulun.

5.   B o n g a a n    h y v ä ä 

Olisin tänään aamulla halunnut halata viereisen auton kuskia, joka antoi ruuhkaisessa risteyksessä minulle ja lapsille tietä. Pienet hyvät asiat tuntuvat suurilta, kun valitsee ja pitää valinnasta sitkeästi kiinni, että etsii hyvän näkemässään. Sen hyvän ei tarvitse tapahtua itselle, se voi tapahtua myös muille. Jos ei ole paljoa mistä olla onnellinen omassa elämässään, voi tilannetta tasapainottaa olemalla onnellinen toisten puolesta. Vaikeaa ehkä, mutta ei mahdotonta ja ehdottomasti kokeilemisen ja harjoittelemisen arvoista.

6.  T e e n   a i k a h y p y n 

Tämä vie muutaman minuutin ja vaatii hetken hiljaisuutta. Katson eteeni ja matkaan pikakelauksella jonnekin sadan-tuhannen-sadantuhannen vuoden päähän menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Miltä maisema näyttää? Keitä siellä on? Mitä he tekevät? Millaista heidän elämänsä on?

Tämä on mulle keino ottaa etäisyyttä omaan tilanteeseen. Se on minulle keino pienentää oman ongelmani merkityksellisyyttä asettamalla se paljon isompaan kuvaan. Se on hetken yritys nähdä oma osuus, oma ketutus ja huoli vain pienenä murusena maailmankaikkeudessa.


7.  K a r s i n    re a k t i o i  t a . . .

Se 10% elämästäsi ovat asioita, joihin pystyt ilmeisemmin vaikuttamaan jossain määrin, mutta rajoitetusti. Se 90% taas on käytännössä kokonaan vallassasi. Not to mys self: Älä turhaan kuormita itseäsi vaahtopään lailla reagoimalla. Kuten eräs viisas mies sanoi, älä hermoile, hämmästele vaan.

8.   . . . j a   k u o r i n   

a s i a n   e s i i n
Jos kaiken tunnekuohun, sekä muiden, että omansa, kuorii päältä, on helpompi nähdä itse asia tai ongelma ja tarkastella sitä kaikkien osapuolten näkökulmasta. Ja kun pysähtyy tarkastelemaan asiaa useammasta näkökulmasta, myös vastapuolen, voi olla helpompi löytää reitti puoliväliin. Tai joskus jopa yhteiseen maaliin.

9.    K a t k o n   l a n g a t . . .   

Seison hetken iltaisin samassa paikassa ikkunan ääressä. Seison ja kuvittelen itsestäni lähtevän lankoja. Langoilla minuun ovat kiinnittyneet kaikki peruspilarini: perhe, katastrofitalomme, työpaikkani, meidän elämään kuuluvat ihmiset. Lankojen toisessa päässä olevat asiat antavat paljon, mutta jotkut niistä myös painavat ja kuluttavat paljon. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa katkaisen ne langat. Alkuun tein sen yksi kerrallaan kuvitteellisilla saksilla. Nykyisin olen siinä niin harjaantunut, että vetäisen ne mielessäni poikki trimmerillä kertahuitaisulla.

10.  . . . j a   t a p a a n   e l ä m ä n i   t ä r k e i m m ä n   i h m i s e n

Kun langat ovat katkenneet, jää jäljelle vain keskiö. Siellä keskiössä olen vain minä. Minä, joka on paras ystäväni, virheitä tekevä tavallinen minä. Se on luotettavana aina puolellani. Niin se on luvannut. Se on ainoa ihminen, joka varmasti tulee kulkemaan kanssani elämäni loppuun asti. Kysyn, mitä kuuluu. Vastaan, että kyllähän sinä tiedät. Vastaan, että niin tiedän, että sinä selviät. Pää on tyhjä, katson hetken vielä ikkunasta ulos ja menen nukkumaan.

Perhe Jantusen kuskeina toimii nelkyt+risainen pariskunta, joka osti toiveidensa unelmatalon, mutta elämä livauttikin kauppakassiin talokatastrofin ja evakkomatkan. 

Tervetuloa mukaan seuraamaan, kuinka askel kerrallaan ponnistellaan pohjamudista, risukasan alta valoa kohden aurinkoon. Suunta on eteen ja ylöspäin. Täältä tullaan, elämä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parasta blogissa on vuorovaikutus. Kommentit ilahduttavat aina kovasti.

Luetuimpia blogissa nyt

Tärkeitä tärppejä asuntokaupoille

Pieni somekampanja asumisterveydelle osa 2. Harkitsetko asuntokauppoja?  Ne ovat elämäsi suurimpia päätöksiä, joilla on kauaskantoisia j...