tiistai 16. tammikuuta 2018

#Selviytymisen käsikirja osa 1. Kun epäilimme kosteusvauriota

Ymmärtääkseni tätä katastrofiamme ja tuulettaakseni päätä tyhjemmäksi olen alusta asti kirjannut kokemaamme ylös. Nimesin nämä muistioni prameasti #Selviytymisen käsikirjaksi. Ne ovat puhtaasti itselle kirjoitettua note to myselffiä, mutta jaan paloja täälläkin, jos niistä on jollekin muullekin hyöytyä. Muistathan, että kyse on kokemuksista, ei tarkistetusta tiedosta. Jos omassa kodissasi on vastaava prosessi käynnissä, ole yhteydessä alan asiantuntijoihin.

#Selviytymisen käsikirjamme osa 1. Kun epäilimme kosteusvauriota kodissamme


Asuimme talossa jokusen vuoden ilman, että ymmärsimme ongelmia olevan. Muutaman vuoden asumisen jälkeen haistoin aivan sattumalta paikallisesti lattialistan takaa   h a j u a.


Hajun löytäminen tuli yllätti, mutta tiesimme, ettei mitään poikkeavia hajuja talossa tule ohittaa. Maakellarin, ratapölkyn tai ummehtuneen haju ei kuulu terveeseen taloon. Terveysriskejä aiheuttavat mikrobit saattavat toisinaan myös hämätä tuoksumalla jopa miellyttävästi esim. puuterille, kanelille, inkiväärille, hajuvedelle, jauhelihalle tai vaikkapa sipulille tai epämääräisesti ilmavaivoille. Poikkeuksellisten hajujen ja tuoksujen lähde talossa kannattaa siis tarkistaa.


 Luotimme omaan intuitioon siitä, että aistimamme haju ei ole normaalia. Haistatimme hajun myös ilman ennakko-oletuksia tutulla (ihminen, ei homekoira), joka vahvisti epäilymme kosteusvauriosta. Jokainen haistaa hajut omanlaisinaan, toiset hyvinkin voimakkaina, toiset eivät lainkaan. Myöskään homeita tai ylipäätään rakenteiden vaurioita ei moni haista.

Omalla kohdallani altistusten määrä ja herkistymisen lisääntyminen on selkeästi lisännyt myös taipumusta haistaa homeita ja vocceja.

Jälkikäteen huomasimme pariskuntana jakautuneemme tekemään katastrofin alkaessa eri asioita, mikä on ollut meidän kohdalla järkevää. Meillä toimi se, että emme tee samoja asioita yhdessä kokoajan, vaan vain silloin, kun se on järkevintä tai ainoa vaihtoehto.


Toinen meistä jalkaantui yhteyksiä luovaksi organisaattoriksi, toinen käytännön asioiden toteuttajaksi.

Toisella meistä hajuaisti on selkeästi huonompi, joten sovimme, että hajuihin perustuva informaation hankkiminen tapahtuu vain sen paremmin haistavan ja herkemmin oirehtivan toimesta. Esim. evakkokämppään otettiin alkuhässäkän jälkeen vain nitä asioita, jotka tarkempinenäisen mielestä eivät haisseet häiritsevästi tai aiheuttaneet herkimmällekään meistä oireita.

Neuvottelimme keskenämme sen minkä noviiseina ja tietämättöminä osasimme ja päätimme välillä asioita rehellisesti sanottuna myös huutoäänestyksellä. Tärkeintä oli kuitenkin saada päätöksiäkin tehdyksi, oli mielentila sitten mikä tahansa. Päätösten pohjaksi otimme yhteyttä asiantuntijoihin, luimme paljon asiaan liittyviä sivustoja, tutkimuksia ja keskustelupalstoja ja yritimme muodostaa jonkinlaista yhteistä käsitystä niiden sisällöstä keskenämme.

Hyvin nopeasti oli hyväksyttävä  se, että me kaksi perheen päätä olemme tässä uudessa tilanteessa monella tapaa hyvin erilaisia. Erilaisuutta kannattaa hyödyntää, otti erilaisuus joskus pattiin tai toisinaan onneksi ei. Erilaisuus on rikkaus, jos haluat sen olevan sitä.

Loin alussa tiedoston, jonne tallensin hyödylliset nettilinkit, to do-listat, yhteystietoja, vinkkejä, luonnokset sähköposteista eri tahoille ym. Sinne kirjasin myös minne ja kehen olin jo ollut yhteydessä. Yhteydenpidoista on tärkeä pitää kirjaa koko prosessin ajan.

Soitimme A s u m i s t e r v e y s l i i t t o o n. Heidän neuvonsa ovat olleet meille hyvin merkittäviä tähän mennessä.

Kysyin kosteusvauriosta edes jotain omakohtaisesti tietäviltä ystäviltä neuvoa ja kirjasin neuvot ylös. Missä tahansa avasinkaan suuni asiasta, sain usein jotain hyödyllistä tietoa tai vinkkejä verkostoitumiseen. Olin hyvistä kohtaamisista huolimatta melko arka kyselemään ja suosittelen olemaan reippaasti rohkeampi. Minäkin yritän.

Liityin Facebookissa aihepiirin v e r t a i s r y h m ä ä n. Selasin keskusteluja ja tiedostoja saadakseni käsityksen keskustelujen sisällöistä. Esitin mahdollisimman selkeitä kysymyksiä yhdestä asiasta kerrallaan, kiitin vastauksista ja jaoin vähitellen vastineeksi omia kokemuksia muille sitä mukaa, kun asiamme edetessä kokemusta on kertynyt. Ja sitä kertyy tietoa ahmiessa melko nopeasti. Kysyin rohkeasti kokemuksia myös yksityisviesteinä mikäli ryhmän seinällä henkilö oli kertonut ensin jotain tarkempaa omasta kokemuksestaan..

Vertaisryhmässä ajatusten vaihto auttoi näkemään, ettei ole asian kanssa yksin. Itseasiassa tavalla tai toisella asuntojen kanssa epäonnisia avun etsijöitä ja vertaisryhmäläisiä on surullisen paljon. Myötätuntosurusta huolimatta vertaisryhmiä ja netin keskustelupalstoja kannattaa lukea, mutta toki normi medialukutaidolla kriittisesti.

Vertaisryhmissä kirjoittelevat ystävällisesti myös alan asiantuntijat ilman, että tekevät asiantuntijuudestaan bisnesmielessä mitään numeroa.


I s o  k i i t ❤ s  kaikille asiantuntijoille, kokemusasiantuntijoille ja vertaisille, jotka autatte muita jakamalla omia kokemuksianne ja osaamistanne






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parasta blogissa on vuorovaikutus. Kommentit ilahduttavat aina kovasti.

Luetuimpia blogissa nyt

Tärkeitä tärppejä asuntokaupoille

Pieni somekampanja asumisterveydelle osa 2. Harkitsetko asuntokauppoja?  Ne ovat elämäsi suurimpia päätöksiä, joilla on kauaskantoisia j...