sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Mummolan apua, inhimillistä vuorovaikutusta ja kuntotutkimusten etenemistä










Minun pyörittäessäni Katastrofi tuli kylään - yrityksen ensimetrejä isovanhemmat ottivat kopin lasten arjesta. Olin lasten elämässä läsnä, olin olosuhteisiin nähden tyyni, olin kai omasta mielestäni mukamas tavallinen, mutta käytännön arjen suhteen miltei toimintakyvytön.


Mummon ja vaarin avulla lapset pääsivät ajallaan päiväkotiin ja kouluun, takaisin mummolaan, mummolassa syömään, mummolasta kavereiden luokse kylään, mummolasta treeneihin ja illalla tutun ja turvallisen iltapuuron jälkeen isoon sänkyyn nukkumaan. Tunnelma oli toki kolmen sukupolven yhtäkkisessä yhteiselossa tiivis, eikä pinnojen kiristymisiltä vältytty. Tässä tilanteessa ei voi olla kuin hyvin kiitollinen elintärkeästä avusta mitä saimme ja saamme viikottain edelleen.


En tiedä vieläkään, miten sain hoidettua prosessin alussa talon asioita lakimiesten ja kuntotutkimusten suhteen niin nopeasti, tehokkaasti ja vielä suuremmitta virheittä. Kun on tarpeeksi kova paikka, ihminen joko energisoituu ja toimintakyky ainakin hetkellisesti nousee yli aikaisempien rajojen, tai sitten sitä lamaantuu.
Minä toimin kuin robootti, joka tosin itki, joutui pelon, ahdistuksen ja surun valtaan usein, mutta meni silti itkujen välissä eteenpäin kuin taistelukone. Olin robotti, joka ei katsele sivuilleen tai eteensä, vaan raivaa tietään eteenpäin läpi raunioiden.

Kovalla ponnistuksella sain kasattua itseni myös toimeliaaksi kuntotutkimuspäivien ajaksi. Tutkimuksissa paikalla olivat meidän talon omistajien lisäksi myös myyjä ja hänen tekninen edustajansa. Koska olimme reklamoineet alkupaniikissa asianajan välityksellä, tunnelma oli alkuun molemmin puolin hyvin varautunut ja pelokaskin. Kenen tahansa sydän löisi tyhjää, jos saisi näin mustaa postia yhtäkkiä lakimieheltä. Kun pääsimme juttelemaan, me osapuolet saimme kuitenkin onneksi nopeasti yhteyden toisiimme.

Suurimpia tuureja tähän mennessä tässä epäonnessamme talon kanssa on olleet inhimilliset, diplomaattiset ja myötäelävät suhteet myyjäpariskuntaan. Väittäisin, että omalla toiminnalla ja käytöksellä on toki jokin osuutensa, mutta riidassa toisen osapuolen oman asenteen, suhtautumisen ja toiminnan ohjat ovat loppupeleissä kokonaan sillä toisella osapuolella. Riidassa ja katastrofissa, syyttäjän tai syytetyn penkillä ihmisestä kuoriutuu se ydin mitä hän on ja millaisten arvojen mukaisesti hän tiukkaankin venytettynä toimii. Jos ihmisen hyvyys on läpileikkaavaa ja diplomaattisuus tehdasasetuksissa, ne näkyvät myös pahimmankin epäonnen tilanteessa.

Jos saisin jotain vielä uudestaan valita, valitsisin meille talon myyjiksi juurikin tämän pariskunnan, jonka kanssa nyt talon vaurion korvauksista riitaa käymme. Onnettomuudessa olemme olleet vastakkaisista istumapaikoista huolimatta samalla, selviytymistä toivovien puolella. Olemme toivotelleet toisillemme voimia ja jaksamista, jopa taistelutahtoa. Olemme keskustelleet avoimesti tuntemuksistamme ja olemme itkeneet. Olemme olleet ihmisiä toisillemme.

Sekä talon myyjät, että me ostajat tiedämme olevamme kaikki pulassa, emmekä tule kumpainenkaan selviämään tästä  kuivin nahoin. Vääntö korvauksista tulee varmasti olemaan riipaiseva ja raskas. Varauduttava on myös riitaisuuteen, mutta ajatus ainakin nyt vallitsevasta yhteistyönäkökulmasta on helpottanut ahdistusta. Olemme väläytelleet myyjälle myös villejä kortteja, ajattelua out of the boxista; voisimmeko jollain keinoin yhteistyössä, vastakkainasettelun välttäen selvitä tästä katastrofista molemmat paremmin?

Kiitos myyjään pysyneen hyvän yhteyden ja erittäin asiantuntevan kuntotutkijan,
k u n t o t u t k i m u k s e t  etenivät parin tutkimuspäivän aikana tehokkaasti ja tuloksekkaasti. Talosta otettiin pyyhkäisynäytteellä asbestinäyte (ei asbestia = hyvä asia), ilmasta mitattiin purkeilla vocceja (pientä viitettä voceista, mutta ei mainittavaa, eikä toimenpiderajoja lähellä) ja lisäksi tehtiin avauksia kattavasti kaikkiin päärakenteisiin, joista otettiin materiaalinäytteitä mikrobikasvustojen selvittämiseksi.

Nyt tiedämme jo, että korjattavaa löytyy ja enemmänkin kuin olimme ajatelleetkaan. Osa löydöksistä on ollut itsestäänselviä, osa ennakoitavissa ja osa yllätti ja vei hetkellisesti myös kaiken toivon, että voisimme koskaan taloa korjata ja sinne palata. Löytyi sieltä myös alustavasti helpottaviakin uutisia, joten kaikki on siis vielä auki. Odotamme tuloksia ja palaamme niihin, kun prosessi sen avaamisen kulissien takaa sallii.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parasta blogissa on vuorovaikutus. Kommentit ilahduttavat aina kovasti.

Luetuimpia blogissa nyt

Tärkeitä tärppejä asuntokaupoille

Pieni somekampanja asumisterveydelle osa 2. Harkitsetko asuntokauppoja?  Ne ovat elämäsi suurimpia päätöksiä, joilla on kauaskantoisia j...